Arpaonnea

Minulla on viime aikoina ollut rutkasti arpaonnea!

Osallistuin johonkin taloustutkimukseen, josta 50 nopeimmin vastanneille lähetettiin raaputusarpa. Ja mä sain sen! Ei sillä arvalla kyllä mitään voittanut..

Postissa osallistui tuotepalkinnon arvontaan mikäli äänesti kauneinta pääsiäiskorttia. Mulla oli kamala dilemma, kun kymmenestä kortista kaunein oli semmonen missä oli Jeesuksen kuva, ja pysähdyin miettimään voinko nyt uskonnottomana äänestää Jesseä ilman seuraamuksia. Mitä jos voitan ja mulle lähetetään kasa Jeesus-kortteja?
No voitinpa sitten, eikä postilaatikosta kilahtanut Jeesusta, vaan kasa neutraaleja kortteja. Harmi vaan ettei mulla ole mitään käyttöä noille, kun tykkään askarrella kortit itse. :P

Tämmösistä tulee vähän semmonen olo et olin varmaan ainoa joka edes osallistui.

Eipä oo duunin porukkalotossa onnistanut..

SPEED - Zombie Party!

:D

Parhaat muuvit tulee Koreasta.

discovering old stuff

Käykö teille koskaan niin että unohdatte omistavanne jotain?

Putsasin mun talvisaappaat ja työntäessäni niitä komeron kauimmaiseen nurkkaan vilkaisin olisiko muissa kenkälaatikoissa jotain mitä voisin nostaa esille. Olin täysin unohtanut että mulla on näin ihanat raidalliset kiilakorkokengät! :o
Mulla on hämärä muistikuva että olisin saanut nää viime kesän lopulla äidin työpaikalta, mutta en muista ostinko ne itse vai sainko lahjaksi, tai että oonko käyttänyt näitä kertaakaan.

Kuvan pääkallosukkahousutkin ovat vaatekaapin yllärilöytö. Möyrin vaatekaappini sisältöä läpi yrittäessäni etsiä jotain mitä yhdistää uuden mekon kanssa, ja käteeni osuivat nämä. Ostin ne vuonna 2011 Lontoosta, kun kaupungilla tuli vilu, ja kävin pukemassa ne ylleni jossain yleisessä käymälässä. Sen koommin en oo niitä käyttänyt, enkä voi ymmärtää miksi ihmeessä en. Sen kyseisen mekon kanssa ne eivät sopineet, mutta monen muun mekon kanssa kyllä.

No party like grandma's tea party

Juhlistettiin mun synttäreitä kolmen sukupolven tyttöporukalla, minä, äiti ja mummi.

Keväistä sisustushuumaa

 

Löysin Stockmannilta tämmöisiä 3D-perhostarroja ja olin aivan ihastuksissani. Niitä oli kans värillisinä. Näiden seinään laittaminen vaan oli todella raivostuttavaa, kun niiden oma liima ei pysynyt.

 

Oon sillee vähän kehno sisustaja, että jos näen jotain mistä tykkään niin se lähtee melkein heti mukaan, mut jos tarvitsen jotain niin sen täydellisen etsimisessä menee ikuisuus. Esimerkiksi nyt vaikka keittiön istuintyynyt, joita oon ettinyt jo pari vuotta.
Päätin sitten tässä eräänä päivänä että ostan vaan jotkut, sovitan, ja palautan jos eivät oo hyvät. Yllättäen ne ensimmäiset sitten sopivatkin täydellisesti.

On kuin aurinko olisi tullut keittiöön.

Starting fresh..

No siis moi!

Oon Otchu, ja tykkään zombeista ja luurangoista ja kauhuleffoista. Tää blogi on olemassa koska entinen julkinen päiväkirjani livejournalissa on pystyyn kuollut, ja tykkään kuitenkin höpöttää elämästäni. My not so ecxiting life, mut osaan iloita pienistä asioista ja koitan välillä muistuttaa itseäni elämään täysillä.

Sisällöstä en vielä tiedä, jotain yksi kuva päivässä -meininkiä ainakin aluksi. Ehkä jokusia kauhuleffa-arvosteluja (mikäli mulla on muuta sanottavaa kuin "ihan pylly".) Japani on lähellä sydäntäni, joten ehkä jotain siihen liittyvää. Haluaisin osata puhua ranskaa sujuvasti, mutta vaikka oon sitä ala-asteelta asti päntännyt ja Ranskassa hetken asunutkin, niin en edelleenkään tunnu tajuavan mitään.

Tavoitteenani on päästä joskus ruumishuoneelle. Siis elävänä. Töihin. Aloitan syksyllä lähihoitaja-opinnot, mikä on ensimmäinen etappi tavoitteeni saavuttamisessa. Opiskelu tapahtuu iltalinjalla päivätyöni ohella, joten voi sitten syksystä olla vähän hiljasempaa täällä blogissa.

Ah niin, blogin nimestä. Happy skeleton. Ootteko huomannut että kaikki luurangot hymyilevät? Siis elleivät oo hukanneet leukaluutaan. :)