Riks raks poks

Näin Itiksen metriksellä rotan! Siistii.

Poikaystävä nukkui vielä kun tulin töistä, ei uskonut että olin töissä ollutkaan.

Joku hirveä aikuinen joskus päätti, ettei muropaketeissa saisi enää olla leluja. Muistan että lapsena tykkäsin kovin Weetos-muropakettien keräiltävistä kissoista ja possuista. Nykyään muropaketista saa tsägällä taikalusikan. Wohoo.

Mutta nyt, vihdoinkin, joku on saanut kuningasidean! Laitetaan muropakettiin 4€ arvoinen lahjakortti BR-lelukauppaan! Eli muropaketin hinnalla Otchu saa itselleen ilmaisia Zelfejä! <3

lady b

 

Ilokseni ja myös harmikseni huomasin että "kakkoskauden" zelfit ovat tulleet myyntiin. Lähimmässä myymälässä ei enää ykköszelfejä ollut, mikä on harmi koska jos niitä ei muuallakaan enää oo niin sarjan keräily jää pahasti kesken.

 

Mutta nyt! Murodieetti!

Loman loppu

Mulla alko maanantaina työt. Tavallaan. Oon varalla, mikäli jossain ois joku kipeänä. Mistään ei oo soiteltu (enkä todellakaan aio olemassaoloani mainostaa), joten tarkotuksena ois ollu siivoilla omaa keittiötä. Paitsi että maanantaina minua kohtasi seuraavanlainen näky:

 

Vuoden ruinaamaani pakastinta on näköjään ruvettu asentamaan.

 

Eli oon vaan hengannut aamuisin muutaman tunnin puhelimen äärellä viereisessä päiväkodissa ja lähtenyt sit kotiin. On ollut antoisia työpäiviä, ja kivuttomia kuuden herätyksiä. :) Eilen myrkyttelin keittiössä paria muurahaispesän alkua ja tänään kelmutin paperinukkejani. Voi kunpa tän ois hiffannu tehä sillon lapsena, kun kaikilla oli vielä raajat tallella!

 

Ostin liput Viron Oopperan kummitus -musikaaliin! Näin mainoksen Yhteishyvä-lehdessä, ja koetin sitten googlata vironkielistä infoa. Paitsi etten tiennyt mikä se on viroksi. Oopperi kummitus? Ei. Ooperi kummitus? Ei. Ooperi kumidus? Ei. Oikea vastaus on Ooperifantoom. Didn't see that one coming. :P

Repoveden kansallispuisto

Kävin elämäni ensimmäisellä telttareissulla!

 

Oli ihan jees. Oltiin poikaystävän kanssa neljä päivää Repoveden kansallispuistossa, missä oli jonkin verran kaivoja ja kuivakäymälöitä, eli ei oltu täysin luonnon armoilla. Oma henkilökohtainen tavoitteeni oli kestää hyttysenpistot vikisemättä ja pitää itseni koko ajan tankattuna jottei nälkäkiukkuni pilaisi kenenkään mielialaa. Näin jälkeenpäin on vähän syöty olo, onneksi vain kaksi paarmanpuremaa, ja miestä ketuttaa kun OFFin haju ei lähde vaatteista pesemällä.

Rinkka painoi aivan sairaasti, vaikka mukana ei tuntunut olevan mitään turhaa. Ainoastaan aurinkorasva, kosteusvoide ja fileerausveitsi jäivät koskemattomiksi. Mitä sitten kun on matkalla pidemmän aikaa ja kylmemmällä kelillä, kun pitäisi jaksaa kantaa enemmän ruokaa ja vaatetta?

Ruokana meillä oli puuroa ja pikakahvia aamiaiseksi, Lämmin kuppi -pussukoita lounaaksi ja valmispasta-aterioita lisätyllä soijarouheella illalliseksi. Välipalaksi miehelle Ruispaloja ja minulle kaikkea porkkanasta Snickerseihin. Ja mustikoita kasvoi kaikkialla. Ilokseni sain todeta että voi ja sulatejuusto pysyivät hyvässä hapessa jääkaapitta myös kesähelteellä. Vain meetwursti näytti hieman nihkeältä neljäntenä päivänä.
Valmistus tapahtui retkikeittimellä, koska ei haluttu olla tulentekopaikkojen armoilla eikä liiemmin seurustella leirinuotion äärellä laulavien jehovien kanssa tai kuunnella muiden eränkävijöiden "minä olen katsonut karhua silmästä silmään" -juttuja. Kaasupullo, jonka myyjä oli sanonut kestävän parhaimmillaan kuukauden, saatiin tyhjennettyä neljässä päivässä. Ei oikeen inspannu odottaa puolta tuntia että vesi alkaisi kiehumaan säästöliekillä poltettaessa. Ripulilta en säästynyt mutta syytän ennen matkaa syömiäni mansikoita.

Näin sisiliskon ja pikkusammakoita. Uskaltauduin monta kertaa järveen uimaan. Minä - vilukissa! Oli huisia kun pikkufisut kävivät näykkimässä. :D Kuikkien aamuöiset huudot olivat eeppisiä.

Lapinsalmen sisäänkäynniltä on kaksi reittiä kansallispuistoon, riippusilta ja kettulossi. Aluksi kokeiltiin riippusiltaa, mutta poikaystävä ei korkeanpaikankammoisena päässyt yli. Se ei minua haitannut, koska kettulossi oli minusta jännittävämpi vaihtoehto.

Painava rinkka selässä vaikeassa maastossa matka eteni yllättävän hitaasti. Kun tavallisesti etenen sellaista ehkä 6km tuntivauhtia, niin nyt meni 10km matkaan kokonainen päivä. Oltiin ekan päivän jälkeen niin död että toinen päivä päätettiin vaan chillata eikä vaihdettu sijaintia.

Yövyttiin polulta syrjässä, kaukana muista leiripaikoista. Viimeisenä yönä erehdyttiin nukkumaan leiripaikalla. Herättiin keskellä yötä siihen kuinka kovaääninen seurue ähelsi telttaansa pystyyn. Ne vasaroi TUNNIN maakiilojaan. Ihmeteltiin jo että sirkustelttaako ne sinne pystyttää.

Lempparipaikkojani olivat Hauklammenvuori ja kuvan Kirnuhuoko.

Seuraavalle matkalle mukaan ainakin:
- harava
- lehtipuhallin
- tiskiallas
- hyttyskarkotin

Muuttomurheita

Heitin monivuotisen talviturkkini! Poikaystävällä jäi viehe jumiin Vantaanjoen pohjaan ja minä sitten urheana lähdin sitä hakemaan. En saanut viehettä, liian syvällä oli ja loppu kunto kesken kun en moneen vuoteen oo uinut, mutta kävinpähän ainakin uimassa. Voisin ottaa vaikka tavaksi. :)

Otettiin vastaan kämppä vastapäisestä talosta. Se tuntui pienemmältä pahalta kahdesta vaihtoehdosta, kun toisessa kivassa kämpässä ois ollu putkiremppa vastassa parin vuoden päästä ja vakuus 1500 euroa kalliimpi. Nyt kuitenkin tuntuu et tein hirveän virheen.
Koska poikaystävä on allerginen, ja edellisellä asukkaalla on kolme koiraa, nii täytyis tehdä allergiapesu ennen kun siellä vois asua. Selvisi vasta jälkikäteen että se sit muuten maksaa tosi paljon! Emt on se edelleen pienempi paha, mua ehk lähinnä vaan hävettää kun poikaystävä yrittää saada edellistä asukasta ja vuokranantajaa vastuuseen.
Tää ois mun elämäni kolmas viereiseen rappuun muutto.

Ärsytti yks näyttö kun olin rapun edessä muutamaa minuuttia ennen näytön alkua ja kaikkialla on ihan autiota ja hiljaista. Kymmenisen minuuttia siinä seisoskeltuani läksin kotiin ja kirjoitin palautetta Vuokraturvalle. Sieltä tuli vaan vastaus että näyttö oli mukamas pidetty just siihen aikaan kun pitikin, eli just sillon kun minä olin paikalla ollut. Joko täs kusetettiin mua tai välittäjä kusetti firmaansa.

Yhden kämpän kuvaus oli vähän hämärä, "asunnossa on keittiö ja amme". Kuvat olivat kuitenkin lupaavia joten otin yhteyttä sähköpostitse. Vastaus oli vielä epäilyttävämpi: "Minulla on syöpä joten en tiedä mitä tapahtuu" Okei..

Oon ollu aika turhautunut. Pesin epähuomiossa valkoisia vaatteita korallin värisen mekon kanssa ja tietenkin ne valkoset värjäytyivät. Oli semmonen olo et maailma kaatuis niskaan. Pitäs jotenkin muistaa et noi on aika pieniä murheita muuhun maailmaan verrattuna.

Sokerijemma

En oo täällä blogissa tainnut mainita mun Alzhaimer-mummoa. Käyn siis viikottain mummilla kylässä ja usein mukaan tarttuu jotain hihittelyn aihetta. Nyt on mummi höpertynyt lyhyessä ajassa niin nopeasti, että hänet otettiin hoivakotiin.
Eilen olin kylässä juuri kun mummi muutti väliaikaispaikasta pitkäaikaishoitoon, saman talon yläkertaan. Hoitaja ja minä keräilimme mummin tavaroita muovipussiin, ja mummi pelasti tieltämme jonkun paperinyssäkän. Aina mummin siirtyessä nyssäkästä tippui lattialle muutama sokeripala, jotka mummi kävi nopeasti keräämässä tiputtaen samalla lisää. Oli se musta vähän koomista. Pitää varmaan ostaa sille karkkia.

Kävin postissa telttaa hakemassa. Nappasin vuoronumeron ja menin kassojen eteen venaileen. Siinä jo ärsytti kun mulla oli numero 24 ja taululla oli menossa vasta nro 11. Nälkäkiukku oli lähellä ja tyyliin jokaisessa varpaassa oli rakko.
Nojailin siinä sitten myyntipöytään ja postin toiselta puolelta huutaa mummo että "Täällä on sulle penkki vapaana niin ei tarvi siellä tuotteiden keskellä istua!" "Tässä on ihan hyvä, kiitos" huikkasin vastaan. Ärsyttää tommoset huutelijat.
No ja sillä aikaa kun asioin tiskillä ja sulloin pakettia laukkuun oli mummo hilautunut taakseni ja motkotti lähtiessäni "Sä kun oot tommonen nuori ihminen niin sulla pitäisi olla tapoja!" Mulle jäi epäselväksi että oliko mummo suivaantunut siitä kun nojasin puolikasta kankkua pöydänkulmaan vai kun en ottanut tarjottua paikkaa vastaan. Kyllä itteäkin ärsyttää kun avaa jollekulle oven ja sit ne sanookin et mee vaa eka, mut emmä siitä rupee avautumaan.

Sattui silleen hassusti, että katsoin saman illan aikana kaksi kertaa Jessica Brown Findlayn kuolevan. Ensin Downton Abbeyssa ja sitten aivan mykistyttävän sykähdyttävässä elokuvassa Winter's Tale. En voisi lämpimämmin elokuvaa suositella. Musta oli yllättävää nähdä niin hyvä elokuva niin monella tutulla näyttelijällä, ilman että olisin kuullut siitä mitään hehkutusta. Will Smith Luciferina oli aika hulvaton. Russell Crowen ääni soveltuu mielestäni hienosti pahiksen rooliin. En osaa sanoa mikä Colin Farrellissa on semmosta etten siitä tykkää, mutta tässä leffassa mä melkeenpä jopa pidin siitä.