happy skeleton: tammikuuta 2016

Äkkii vaa tää Florida pois alta nii pääsen taas jumittaa Kiinan ja koulutehtävien kaa.

su
Isän kanssa matkustaessa ollaan tyypillisesti aina myöhässä, joten loma alkoi jo valmiiksi kuumottavissa tunnelmissa kun lentokenttätyöntekijä sanoi ettei hän pysty lupaamaan että laukkumme ehtisivät koneeseen. (Ehtivät kuitenkin.) Jo New Yorkin kentällä olin pakahtua siitä kuinka ystävällisiä ihmisiä olivat. Vaik meni kyl joka kerta pasmat sekasin ku joku tuntematon kysy et how are you. Jonain päivänä mäkin osaan smalltalkata yhtä rennosti!
Jenkkien överijouluvaloviritelmät pihoillaan saivat mut melkeen tykkään joulusta. Hirrrvittävän nälkäsinä eksyttiin hotellin lähistölle johonkin Queensin meksikolaiseen ravintolaan. Paikka oli ihan autio, kunnes paikalle pelmahti meksikolainen juhlaseurue epävireisine orkestereineen, ja yhtäkkiä oltiinkin keskellä espanjankielisiä juhlia. Hotelli oli sieltä kuppasemmasta päästä, mutta iloitsin hyvästä sängystä ja kylpyammeesta.

ma
Viideltä aamulla matkalla kentälle tajusin et nyt on tullu joku ajatusvirhe herätyskellon kanssa ja et meil on oikeesti ihan hirvee kiire. Heti turvatarkastuksest päästyä meitä jo kuulutettiin portille. Ei ehitty aamupalaa syödä taikka ostaa lennolle juotavaa. Sit koneeseen tuli joku vika et jumitettiin kaks tuntia vaan koneessa odottamassa lähtöä, ja siihen vielä päälle kolmen tunnin lento syömättä ja juomatta. Katastrofin ainekset olivat kasassa, mut yllättävän kivuttomasti meni, ja hei ne näytti koneessa Frozenin! Niin ja koneen juomatarjoilu oli kans aika lifesaver.
No sit meil oli hoppu ehtii hotellin check-iniin. Nappasin siinä välissä vaan äkkii jonkun mehun kiskalta. Kun vihdoin päästiin hotellille, kello läheni jo kuutta. Juostiin hotellialueen ruokapaikat läpi, mut kaikist sai vaan jotain snacksejä. Vihdoin sain tilattua creamy chicken filet with bacon and cheese, chips on the side -annoksen. Tuli melkoisena järkytyksenä et grinder tarkottaa sandwichii. Koko päivä syömättä ja sit mä saan eteeni jonku hemmetin sämpylän! Olin kelannu et se chips on joku fish'n'chips -tyyliin ranskalaiset, mut se oliki minisipsipussi! Harhailtiin lähimpään ruokakauppaan, ostin nipun banaania ja menin nälkäsenä nukkumaan. Lohdutin itseäni sillä että aamulla ois luvassa hotellin aamupalabuffetti.

ti
Osallistuttiin hotellin aamujoogaan. Vetäjä oli vähintäänkin laitoksesta karannut ja keksinyt ihan omat joogansa. Hotelliaamupala oli huikea pettymys! Muffinsseja, pannukakkua, paahtoleipää, sokerihuurrettuja muroja, sokeriöverikaurapuuroa... Leivänkään päälle ei ollu muuta ku hilloa ja voita! Järkyttävää! Mä en yhtää ihmettele miks jenkit on niin ylipainosia. Aamupäivä menikin sitten pahoinvoivana sokerikoomassa. Päivällä käytiin jossain matkapakettiin kuuluvassa pakollisessa myyntitilaisuudessa.
Ihmettelin ennen matkaa miten minkään nähtävyyden tai hotellin nettisivuilla ei ollu reittiohjeita julkisen liikenteen osalta. Perillä selvisi että perusoletuksena kaikil ois auto. Mikään ei ollu kävelyetäisyydellä, ja porukka nauro päin naamaa kun kysy paikallisist busseista. Paikallisten neuvoja uhmaten lähdettiin pysäkille, josta bussin oli määrä tulla klo 18. Puol seittemältä lähettiin pyytää hotellin respasta taksia. :P Käytiin Capone's dinner showssa - oli todella hauska, suosittelen lämpimästi!

Ei tämmöst oo ku vaa leffois!

ke
Disneystä mä jo raportoinkin.

to
Tää päivä meni vähän hukkaan. Puolilta päivin piti saada vuokra-auto alle niin otettiin aamu iisisti. Nukuttiin pitkään ja möllötettiin. Valuttiin laiskasti bussipysäkille, tällä kertaa päästiin jopa bussiin asti puolen tunnin odotuksella! Vaihtorahaa ei herunu ja kuski oli eka tyly kohtaamani ihminen jenkeissä.
Vuokra-autopaikas selvisi et meidän auto odottaaki meitä lentokentällä, vaik oltiin nimenomaan tilattu se noudettavaks läheltä hotellia. Möllötettiin, mentii taxilla kentälle, ja sit kello oliki jo niin paljon et tultii takas hotellille chillailee. Kävin lenkillä ja uimassa ja nautiskelin Kiyoharun tulevaa albumia, jonka Taavo oli kivasti laittanu joulun ajaksi esikuunneltavaks. :)))

pe
Aamupäivästä ei mitään muistikuvaa?? Luultavasti arskaa ja jumppaa.
Iltapäivällä käytiin luurankomuseossa ja illaksi mentiin kattoo Pirates dinner showta. Nyt kun oli aiempi hyvä dinner show alla, niin tää tuntu todella kököltä. Esitys oli pelkkää huutamista ja riehumista, juoni meni täysin ohi ja jouluteema tuntui väkisin mukaan tungetulta. Ruoka oli valmismikroateriatasoo. Merirosvot oli värikoodattu ja katsomo jaettu värien mukaan kannustamaan omaa piraattiaan. En hirveest välittäis olla interaktiivinen syödessäni. Mulleki työnnettiin kesken jälkkärin aarrearkku käteen ja käskettiin lavan reunalle keikkumaan.
Onnellista oli, et päästiin just oikeeseen tiimiin. Showssa oli yksi ainoa pahispiraatti joka inhosi joulua, ja me oltiin sitä kannustavassa osassa katsomoa. Meijän teemaväri oli punainen (lempiväri!) ja sattumoisin se meijän merirosvo oli myös kaikist coolein.

Pirate's Dinner Adventure lava

la
Otettiin aurinkoo. Illaksi oli ostettu liput öiselle alligaattorin bongausajelulle. Luulisi et kun on yks ainoa thing to do koko päivälle niin sitä ei mokaisi, mut lähettii liian myöhään liikenteeseen eikä osattu varautua ruuhkaan. Soitin ja saatiin onneks vaihdettua seuraavaan päiväajeluun, niin ei menny rahat hukkaan. Mut sen verran harmitti et isäkin ymmärsi sitten tsempata, ja loppumatkasta ei enää ollu yhtää myöhästymisiä vaan mentiin kaikkialle reilusti ajoissa odotteleen.

su
Ajettiin Orlandosta West Palm Beachille, siinä matkan varrella käytiin missatulla alligaattoriajelulla. Pelkästään botskilla viillettäminen järvellä, lämpimän tuulen tuivertaessa oli jo mulle elämys, alligaattorit oli vaan extraa. Perillä Palm Beachillä avattiin netti ja katottiin mitä tehä. Ai oho, tunnin pääst alkaa Ghost Tour, äkkiä sinne! Oli huonoin Ghost Tour mis oon ollu. Vetäjä oli kyllä energinen, mut stoorit vaikuttivat tekaistuilta. Illalla löydettiin hyvä pikaruokapaikka, mis oli ihan rehellistä kananrintaa eikä mitään friteerattua tai leivitettyä skeidaa.

etsi kuvasta alligaattori

ma
Suunnitelmana oli herätä aikasee, käydä juoksemassa rannalla ja mennä eläintarhaan/pyörii kaupoissa. Heräsin kyl aikasee, mut mua ei huvittanu tehä mitään niin annoin isän nukkua pitkään. Ei meille sit loppujen lopuks jäänykkää aikaa tehä mitään muuta kun kävästä äkkii rannalla ennen risteilylle menoa. Ranta olikin niin jees et harmitti et mun takia meil ei ollu aikaa hengata siel enempää. Valkosta hiekkaa, simpukankuoria ympäriinsä, valtavat aallot, lämmin vesi ja lämmin tuuli. Välimeren risteilyyn verrattuna tää Bahaman risteilyalus ja sen palvelut oli tosi kökköjä. Oltiin mukamas all-inclusive mut kaikest piti maksaa erikseen.

ti
Aamujumppaa, ruokaa, auringos löhöömist, ruokaa, sängys löhöömist, ruokaa. Muut matkustajat oli Bahamassa mut meijän pakettiin ei kuulunu maissakäynti nii chillattii laivalla. Illalla oli esityksiä. Semmonen nuori emo-taikuripoika jonka temput oli niin uskomattomia et niiden oli pakko olla real magic, ja sit joku hyvä stand up -koomikko.

ke-to
Autolla West Palm Beachiltä Orlandon kentälle, sieltä lento Philadelphiaan ja Lontoon kautta kotiin uudeksi vuodeksi ja papiidipaadi.

Mitäs muuta..sää oli siis aivan unelmaa. Et vaik välil homma kusi nii ei välii kuhan on lämmin. Hintataso oli jotain aivan järkyttävää. Luurankomuseossa tein mun ainoat ostokset, tai no nekin isä sponssas.

Vihdoinkin aikuisten värityskirja mun makuun, sukat ja sammakon luuranko.

Kiitti jetlagist. Sinnittelin eilisen päivän ilman päikkäreitä ja menin aikasee nukkuu joskus yheksän jälkee. Enköhän mä puoliltaöin heränny jo ihan bing! virkeenä ja tässä sitä ollaan aamuneljältä kärppänä kuin..kärppä. Torstaihin asti aikaa saada rytmi normaaliks.

Orlandossa oli varmaan joku viisi Disneyn teemapuistoa. Ois ehk ollu fiksua mennä semmoseen puistoon mitä ei oo muualla, mut en osannu päättää niin pelattiin varman päälle ja mentii Magic Kingdomiin. Siel ainaki vois bongailla prinssejä. Taidettiin käydä vaan kahdessa laitteessa, Haunted Mansionissa ja Pirates of the Caribbeanis ja erehdyttiin lisäksi johonkin Tiki Room esitykseen mikä oli ihan kauhee (muoviset linnut ja kukat laulo jotain hawaiia). Eipä puisto eronnut Pariisin Disneylandista mitenkään merkittävästi. Haunted Mansion -rakennus oli Ranskassa hienompi.

Hirvee työ oli löytää ruokapaikka mist sais kunnon ruokaa, kun tarjolla oli vaan pikaruokaa tai täyteenvarattuja ravintoloita. Lopuks päädyttiin nälkäkiukun partaalla Columbia Harbour Houseen, jossa oli niin hyvää lohta et melkeen itkin onnesta. Oli varmaan myös matkan ensimmäinen terveellinen ateria. (Lisää vineemistä jenkkiruuasta luvassa vähän myöhemmin)

Illal ois ollu kaikkii paraatei ja hienouksia, mut oltiin oikeesti niin kuolleita et oli pakko lähteä. Siinä matkalla portille nähtiin joku Celebrate the Magic -esitys ja ilotulitukset, olivat aika sykähdyttäviä.

Mun unelma toteutui ja pääsin kaverikuvaan mun lempipahiksen Gastonin kaa. Mä kyl näytin ite niis kuvis niin hirveelt ettei niit voi julkasta. Gastonkin kyl oli ihan pellen näkönen. Tuli ikävä Pariisin Gastonia, vaik sitä sillon dissasinkin. Mut oli se ainakin ihan in the character:

Minä: "Omg hi Gaston you're like my favorite disney guy ever!!1"
Gaston: "Of course I am."