Kauppareissu

Toivoin viime joululahjaksi lahjakorttia Stockalle, ja sellasen sainkin. Yhtäkkiä Stockalla ei ollut yhtään mitään mitä haluaisin. Jutusta teki ehk vähän haastavammaksi se, että olin visusti päättänyt käyttäväni lahjakortin mekkoon. Kun mitään ei puoleen vuoteen löytynyt, aloin jo epätoivoisesti katsella kenkiä ja koriste-esineitä, mut niistäkään ei mikään tuntunut lahjakorttini arvoiselta. Nyt kesällä vihdoin löytyi kiva Hugo Bossin mekko alennuksesta, ja lahjakorttia jäi vielä jäljellekkin.

Todistin ruokakaupassa aivan törkeää asiakasta. Seuraavaksi olisi ollut minun vuoroni kassalla, mutta siihen väliin änkesi jo maksanut asiakas. Hyvin siististi ja nätisti pukeutunut keski-ikäinen nainen iski myyjän eteen kokonaisen vesimelonin ja sanoi palauttavansa sen ku se on pilalla. Kuittia ei muijalla tietenkään ollut. Myyjä pahoitteli ettei hän voi ilman kuittia tehdä mitään ja huomautti että kassajono oli melko pitkä. Olin jo tässä vaiheessa ihan huuli pyöreänä et miten joku voi olla noin ajattelematon.
Sit se muija kauhasi kaksin käsin kassan päädyssä olevaa roskista ja heitti myyjän eteen kasan kuitteja: "Eti siitä!!" Myyjä pahoitteli ettei voi mitenkään tietää mikä kuiteista kuului asiakkaalle. Siinä asiakas rupes nostelee kärrystään myyjän eteen muita ostamiaan tuotteita, et niitä siellä kuitilla näkyy. Nöyränä nuori myyjätär rupesi selaamaan rypistyneitä kuitteja. Muija vain seisoi vieressä ja mäkätti kuinka törkeä kauppa on kun myy pilaantunutta ruokaa. Näin sen vesimelonin, siinä oli vain pieni kolhu.
Myyjä soitti sitten jonnekin ja selitti tilannetta "asiakas haluaisi palauttaa melonin jossa on huono kohta.." Siihenkin väliin asiakas keskeytti: "Ei ole huono kohta, vaan pilalla koko meloni!" Puhelun jatkuessa asiakas rupesi silmäilemään myymälän lattialla pyöriviä kuitteja, ja löysikin omansa. Ei pienintäkään hymyä, kiitosta taikka anteeksipyyntöä asiakkaalta. Mutta hyvin myyjä hoiti tilanteen, itse en varmaan ois samaan pystynyt.

Pakko nostaa hattua: Haloo Helsinki on ollu ensikuulemasta asti mun ihokkibändi, mut niiden uuden Beibi-biisin kertsi jytisee kybäl.

Sain matikankokeest 49/60! Oon ylpeä ja helpottunut.
Koulu on ollut tosi turhauttavaa ja tylsää. Opetus on ollut lähinnä semmost pohtivaa ja keskustelevaa. Oon suorastaan nauttinu työpäivistä, kun oon päässyt liikkumaan ja puuhastelemaan.

Ennakkoperintö

Muutettiin mummin tavarat hoivakotiin. Oon aina sanonut että mä varaan sit jääkaappimagneetit ja pannunalusen itselleni, mutta tuntui silti vähän oudolta ottaa ne tässä vaiheessa, kun oon aina ajatellut että saan ne vasta mummin kuoltua. Mut eihän mummilla ole siellä hoivakodissa niille mitään käyttöä.

Löysin myös pienen käsiala-analyysikirjasen. Aihe on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, koska elämässäni on kolme henkilöä joilla on aivan minimini-käsiala. Haluan ehkä löytää jonkin yhteisen tekijän. Itse kun kirjoitan isoja ja melko pyöreitä kirjaimia, niin pienuus tuntuu hirveän väärältä.

Israelin heimot -pannunalunen, josta mulle tulee mieleen horoskoopit ja noituus.

Jääkaappimagneetit. Mulla on ennestään samaan sarjaan kuuluvia.

 

Omakin muutto on hoidettu. Vaikka pohjakaava on täysin sama, ovat säilytysratkaisut paljon fiksumpia ja tuntuu että kaikki huoneet olisivat tilavampia. On aivan ihanaa kun astianpesukoneen ovi liukuu auki äänettömästi. Vanhassa kämpässä kone kippasi aina ovea avattaessa.

Ja vanhassa kämpässä ei toiminut ilmanvaihto ollenkaan, pahimmassa tapauksessa saattoi joku tietty ruoka haista vielä kaksikin viikkoa valmistuksen jälkeen. Nyt käymme sellasia keskusteluja kuten:

"Haistatko sä pekonia?"

"En."

"Noku emmäkään! :DD"

 

Musta tuntuu että joka kerta kun kuljen ovesta, istuu siinä rapun edessä sama muija röökillä, se ärsytti aluksi aika paljon. Mutta sit sekin nosti pisteitään sanomalla et "Mä asun sit tos jos tarttee lainaa sokeria."

 

Koulukin alko. Mitäköhän tästäkin tulee, kun jo ensimmäisellä viikolla on vaikea pysytellä hereillä tunneilla. Lainsäädäntöä ja etiikkaa, kiinnostus kymppi. Töissä tuntui siltä kuin olis lomalla.

 

Murot on ruvennu maistuu pahvilta.

Pikapäivitys

random aamiainen

Loman aikana duunissa oli tiskiharja kehitellyt jotain uutta elämänmuotoa

Riks raks poks

Näin Itiksen metriksellä rotan! Siistii.

Poikaystävä nukkui vielä kun tulin töistä, ei uskonut että olin töissä ollutkaan.

Joku hirveä aikuinen joskus päätti, ettei muropaketeissa saisi enää olla leluja. Muistan että lapsena tykkäsin kovin Weetos-muropakettien keräiltävistä kissoista ja possuista. Nykyään muropaketista saa tsägällä taikalusikan. Wohoo.

Mutta nyt, vihdoinkin, joku on saanut kuningasidean! Laitetaan muropakettiin 4€ arvoinen lahjakortti BR-lelukauppaan! Eli muropaketin hinnalla Otchu saa itselleen ilmaisia Zelfejä! <3

lady b

 

Ilokseni ja myös harmikseni huomasin että "kakkoskauden" zelfit ovat tulleet myyntiin. Lähimmässä myymälässä ei enää ykköszelfejä ollut, mikä on harmi koska jos niitä ei muuallakaan enää oo niin sarjan keräily jää pahasti kesken.

 

Mutta nyt! Murodieetti!

Loman loppu

Mulla alko maanantaina työt. Tavallaan. Oon varalla, mikäli jossain ois joku kipeänä. Mistään ei oo soiteltu (enkä todellakaan aio olemassaoloani mainostaa), joten tarkotuksena ois ollu siivoilla omaa keittiötä. Paitsi että maanantaina minua kohtasi seuraavanlainen näky:

 

Vuoden ruinaamaani pakastinta on näköjään ruvettu asentamaan.

 

Eli oon vaan hengannut aamuisin muutaman tunnin puhelimen äärellä viereisessä päiväkodissa ja lähtenyt sit kotiin. On ollut antoisia työpäiviä, ja kivuttomia kuuden herätyksiä. :) Eilen myrkyttelin keittiössä paria muurahaispesän alkua ja tänään kelmutin paperinukkejani. Voi kunpa tän ois hiffannu tehä sillon lapsena, kun kaikilla oli vielä raajat tallella!

 

Ostin liput Viron Oopperan kummitus -musikaaliin! Näin mainoksen Yhteishyvä-lehdessä, ja koetin sitten googlata vironkielistä infoa. Paitsi etten tiennyt mikä se on viroksi. Oopperi kummitus? Ei. Ooperi kummitus? Ei. Ooperi kumidus? Ei. Oikea vastaus on Ooperifantoom. Didn't see that one coming. :P

Repoveden kansallispuisto

Kävin elämäni ensimmäisellä telttareissulla!

 

Oli ihan jees. Oltiin poikaystävän kanssa neljä päivää Repoveden kansallispuistossa, missä oli jonkin verran kaivoja ja kuivakäymälöitä, eli ei oltu täysin luonnon armoilla. Oma henkilökohtainen tavoitteeni oli kestää hyttysenpistot vikisemättä ja pitää itseni koko ajan tankattuna jottei nälkäkiukkuni pilaisi kenenkään mielialaa. Näin jälkeenpäin on vähän syöty olo, onneksi vain kaksi paarmanpuremaa, ja miestä ketuttaa kun OFFin haju ei lähde vaatteista pesemällä.

Rinkka painoi aivan sairaasti, vaikka mukana ei tuntunut olevan mitään turhaa. Ainoastaan aurinkorasva, kosteusvoide ja fileerausveitsi jäivät koskemattomiksi. Mitä sitten kun on matkalla pidemmän aikaa ja kylmemmällä kelillä, kun pitäisi jaksaa kantaa enemmän ruokaa ja vaatetta?

Ruokana meillä oli puuroa ja pikakahvia aamiaiseksi, Lämmin kuppi -pussukoita lounaaksi ja valmispasta-aterioita lisätyllä soijarouheella illalliseksi. Välipalaksi miehelle Ruispaloja ja minulle kaikkea porkkanasta Snickerseihin. Ja mustikoita kasvoi kaikkialla. Ilokseni sain todeta että voi ja sulatejuusto pysyivät hyvässä hapessa jääkaapitta myös kesähelteellä. Vain meetwursti näytti hieman nihkeältä neljäntenä päivänä.
Valmistus tapahtui retkikeittimellä, koska ei haluttu olla tulentekopaikkojen armoilla eikä liiemmin seurustella leirinuotion äärellä laulavien jehovien kanssa tai kuunnella muiden eränkävijöiden "minä olen katsonut karhua silmästä silmään" -juttuja. Kaasupullo, jonka myyjä oli sanonut kestävän parhaimmillaan kuukauden, saatiin tyhjennettyä neljässä päivässä. Ei oikeen inspannu odottaa puolta tuntia että vesi alkaisi kiehumaan säästöliekillä poltettaessa. Ripulilta en säästynyt mutta syytän ennen matkaa syömiäni mansikoita.

Näin sisiliskon ja pikkusammakoita. Uskaltauduin monta kertaa järveen uimaan. Minä - vilukissa! Oli huisia kun pikkufisut kävivät näykkimässä. :D Kuikkien aamuöiset huudot olivat eeppisiä.

Lapinsalmen sisäänkäynniltä on kaksi reittiä kansallispuistoon, riippusilta ja kettulossi. Aluksi kokeiltiin riippusiltaa, mutta poikaystävä ei korkeanpaikankammoisena päässyt yli. Se ei minua haitannut, koska kettulossi oli minusta jännittävämpi vaihtoehto.

Painava rinkka selässä vaikeassa maastossa matka eteni yllättävän hitaasti. Kun tavallisesti etenen sellaista ehkä 6km tuntivauhtia, niin nyt meni 10km matkaan kokonainen päivä. Oltiin ekan päivän jälkeen niin död että toinen päivä päätettiin vaan chillata eikä vaihdettu sijaintia.

Yövyttiin polulta syrjässä, kaukana muista leiripaikoista. Viimeisenä yönä erehdyttiin nukkumaan leiripaikalla. Herättiin keskellä yötä siihen kuinka kovaääninen seurue ähelsi telttaansa pystyyn. Ne vasaroi TUNNIN maakiilojaan. Ihmeteltiin jo että sirkustelttaako ne sinne pystyttää.

Lempparipaikkojani olivat Hauklammenvuori ja kuvan Kirnuhuoko.

Seuraavalle matkalle mukaan ainakin:
- harava
- lehtipuhallin
- tiskiallas
- hyttyskarkotin

Muuttomurheita

Heitin monivuotisen talviturkkini! Poikaystävällä jäi viehe jumiin Vantaanjoen pohjaan ja minä sitten urheana lähdin sitä hakemaan. En saanut viehettä, liian syvällä oli ja loppu kunto kesken kun en moneen vuoteen oo uinut, mutta kävinpähän ainakin uimassa. Voisin ottaa vaikka tavaksi. :)

Otettiin vastaan kämppä vastapäisestä talosta. Se tuntui pienemmältä pahalta kahdesta vaihtoehdosta, kun toisessa kivassa kämpässä ois ollu putkiremppa vastassa parin vuoden päästä ja vakuus 1500 euroa kalliimpi. Nyt kuitenkin tuntuu et tein hirveän virheen.
Koska poikaystävä on allerginen, ja edellisellä asukkaalla on kolme koiraa, nii täytyis tehdä allergiapesu ennen kun siellä vois asua. Selvisi vasta jälkikäteen että se sit muuten maksaa tosi paljon! Emt on se edelleen pienempi paha, mua ehk lähinnä vaan hävettää kun poikaystävä yrittää saada edellistä asukasta ja vuokranantajaa vastuuseen.
Tää ois mun elämäni kolmas viereiseen rappuun muutto.

Ärsytti yks näyttö kun olin rapun edessä muutamaa minuuttia ennen näytön alkua ja kaikkialla on ihan autiota ja hiljaista. Kymmenisen minuuttia siinä seisoskeltuani läksin kotiin ja kirjoitin palautetta Vuokraturvalle. Sieltä tuli vaan vastaus että näyttö oli mukamas pidetty just siihen aikaan kun pitikin, eli just sillon kun minä olin paikalla ollut. Joko täs kusetettiin mua tai välittäjä kusetti firmaansa.

Yhden kämpän kuvaus oli vähän hämärä, "asunnossa on keittiö ja amme". Kuvat olivat kuitenkin lupaavia joten otin yhteyttä sähköpostitse. Vastaus oli vielä epäilyttävämpi: "Minulla on syöpä joten en tiedä mitä tapahtuu" Okei..

Oon ollu aika turhautunut. Pesin epähuomiossa valkoisia vaatteita korallin värisen mekon kanssa ja tietenkin ne valkoset värjäytyivät. Oli semmonen olo et maailma kaatuis niskaan. Pitäs jotenkin muistaa et noi on aika pieniä murheita muuhun maailmaan verrattuna.