Todistin ruokakaupassa aivan törkeää asiakasta. Seuraavaksi olisi ollut minun vuoroni kassalla, mutta siihen väliin änkesi jo maksanut asiakas. Hyvin siististi ja nätisti pukeutunut keski-ikäinen nainen iski myyjän eteen kokonaisen vesimelonin ja sanoi palauttavansa sen ku se on pilalla. Kuittia ei muijalla tietenkään ollut. Myyjä pahoitteli ettei hän voi ilman kuittia tehdä mitään ja huomautti että kassajono oli melko pitkä. Olin jo tässä vaiheessa ihan huuli pyöreänä et miten joku voi olla noin ajattelematon.
Sit se muija kauhasi kaksin käsin kassan päädyssä olevaa roskista ja heitti myyjän eteen kasan kuitteja: "Eti siitä!!" Myyjä pahoitteli ettei voi mitenkään tietää mikä kuiteista kuului asiakkaalle. Siinä asiakas rupes nostelee kärrystään myyjän eteen muita ostamiaan tuotteita, et niitä siellä kuitilla näkyy. Nöyränä nuori myyjätär rupesi selaamaan rypistyneitä kuitteja. Muija vain seisoi vieressä ja mäkätti kuinka törkeä kauppa on kun myy pilaantunutta ruokaa. Näin sen vesimelonin, siinä oli vain pieni kolhu.
Myyjä soitti sitten jonnekin ja selitti tilannetta "asiakas haluaisi palauttaa melonin jossa on huono kohta.." Siihenkin väliin asiakas keskeytti: "Ei ole huono kohta, vaan pilalla koko meloni!" Puhelun jatkuessa asiakas rupesi silmäilemään myymälän lattialla pyöriviä kuitteja, ja löysikin omansa. Ei pienintäkään hymyä, kiitosta taikka anteeksipyyntöä asiakkaalta. Mutta hyvin myyjä hoiti tilanteen, itse en varmaan ois samaan pystynyt.
Pakko nostaa hattua: Haloo Helsinki on ollu ensikuulemasta asti mun ihokkibändi, mut niiden uuden Beibi-biisin kertsi jytisee kybäl.
Sain matikankokeest 49/60! Oon ylpeä ja helpottunut.
Koulu on ollut tosi turhauttavaa ja tylsää. Opetus on ollut lähinnä semmost pohtivaa ja keskustelevaa. Oon suorastaan nauttinu työpäivistä, kun oon päässyt liikkumaan ja puuhastelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti