Lintsari

Jos nyt jotain on kussakseen niin kusskoon sit ihan kybäl.

Parempaa onnea lihattomalle lokakuulle.

 

hey gurl

 

Kävin eilisestä asti sisäistä taistelua että meniskö tänään kouluun vai ei. Tai aluks se oli taistelua et meniskö pyörällä vai bussilla, kert metukka ei kulje. Liekö sitten hyytävä sää joka sai minut suomaan itselleni vapaapäivän.

 

Sellanen erikoislaatuinen tilanne, että poikaystävä on leikkauksessa, ja vietän ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen yön yksin kotona. Oon nauttinu suuresti yksin olosta. <3

 

Rupee nukuttaa, mut en malttais mennä nukkumaan ku se meinais et mun vapaapäivä loppuis.

 

sugarrr

Sokeriton syyskuu on ruvennut tuntumaan ihan tyhmältä. Lähinnä ehk oon pettynyt itseeni. Harkitsen et pitäskö keskeyttää, kert mennyt jo tähänki mennessä niin selkärangattomasti, vai vetää nyt natsimeininki loppukuulle. Ongelmaksi koitui unohtelu.

Esimerkiksi kun töissä lapsilta jää mannapuuroa, niin tottumuksesta lappaan sitä lautaselle ja ripottelen kanelisokeria päälle. Ja sit oon kesken syömisen et oh shit. Tai kun kaupungilla liittymäkaupittelija antaa mulle karkin, ja tajuan vasta parin tunnin kuluttua et niin mähän söin sen karkin.

Pahin "moment of realization" oli kun olin kavereiden kanssa syömässä ravintolassa, ja kun mulla on tapana aina juoda mun kaverin pepsit loppuun, niin nyt vasta kun viimeset lirut oli imastu pilliin tajusin, et enhän mä ois saanu. Kaveri lohdutti et se oli lightii, ei sitä lasketa. Kyllä lasketaan! Must makeutusaine kuulostaa viel myrkyllisemmältä kuin rehellinen sokeri. No ja silti huomasin illan mittaan ajatusteni harhailevan bubble tea'hin, ja tajusin ettei sokeritonta jälkiruokaa ole olemassakaan. Sipsit ehkä, mutta mä koen ne enemmänkin aterian korvikkeeksi kuin jälkkäriks.

Ja sit kun oli noit unohteluja niin sit rupes hairahtamaan ihan tarkotuksella, kert "hommahan on jo muutenki menny pieleen". Poikaystävä ei muistanut mun sokeritonta ja osti mulle jäätelöä, niin munhan piti syödä ne jäätelöt ku eihän ne enää kuun lopussa siellä pakastimessa olisi mua odottamassa.

Hampaiden kiristelyä

Ei mulla nyt oikeen muuta asiaa ollu.

Sokeriton alko vähän takkusesti, mut oon tsempannu. Lokakuun ekana ostan ainakin Fazerin chilisuklaapatukan ja Dumle Snacks -jäätelön. Ne suklaat siellä duunin kahvipöydässä tuijottaa mua edelleen. Leivoin duunis pannaria ja jemmasin ylijäämäpalat pakkaseen odottamaan mua. :)

Koulu nyt vähän kusee, ku näyttää siltä et joutuisin ottamaan kaikki työssäoppimiset palkatonta lomaa töistä. Aika joustamatonta koulun puolesta, mikäli toi nyt menee tollee.

Sokeriton syyskuu

Kokeilenpa ensimmäistä kertaa totaalikieltäytymistä sokerista. Ei et mul ois jotain sokeririippuvuutta, oon aina ollut enemmän suolasen ystävä, mut ihan mielenkiinnosta. Niinhän mä ajattelin viime vuonna lihattoman lokakuunkin kohdalla, et no biggie kert en muutenkaa lihaa hirveest syö, ja sit jo viikon kuluttua lokakuun alusta tuntui että näin pekonia joka kerta kun suljin silmäni.

Ainoa sokeriongelmani on tee. Mut se on kyl sukuvika. Tee maistuu pelkälle kuumalle vedelle ilman viittä lusikallista sokeria. Sit ehk kiisselii ja jogurttii tulee ikävä, ku ne on niin helppoi aamu- ja välipaloi. Maustamaton jogurtti maistuu piimälle. Piimä on pahaa.

Hullaannuin loppukesästä Dumle Snacks -jäätelöön, ja ostin itselleni yhden jo tiistaina, sunnuntaina syötäväksi. Viimeinen makupala ennen sokeritonta. Nii ja sit tietenkin ostin toisen poikaystävälle, jottei sille tulis paha mieli. Ja sit avaan sunnuntai-iltana pakastimen, vain huomatakseni et mun jäätelö on syöty!

Yks työkaveri oli ollut New Yorkissa, ja tuonut tänään kahvipöytään tulijaisia. Possusin jo varmaan viidettä suklaapalaani kun muistin et ai nii joo, se sokeriton. Faaale. :'D