Sokeriton syyskuu on ruvennut tuntumaan ihan tyhmältä. Lähinnä ehk oon pettynyt itseeni. Harkitsen et pitäskö keskeyttää, kert mennyt jo tähänki mennessä niin selkärangattomasti, vai vetää nyt natsimeininki loppukuulle. Ongelmaksi koitui unohtelu.
Esimerkiksi kun töissä lapsilta jää mannapuuroa, niin tottumuksesta lappaan sitä lautaselle ja ripottelen kanelisokeria päälle. Ja sit oon kesken syömisen et oh shit. Tai kun kaupungilla liittymäkaupittelija antaa mulle karkin, ja tajuan vasta parin tunnin kuluttua et niin mähän söin sen karkin.
Pahin "moment of realization" oli kun olin kavereiden kanssa syömässä ravintolassa, ja kun mulla on tapana aina juoda mun kaverin pepsit loppuun, niin nyt vasta kun viimeset lirut oli imastu pilliin tajusin, et enhän mä ois saanu. Kaveri lohdutti et se oli lightii, ei sitä lasketa. Kyllä lasketaan! Must makeutusaine kuulostaa viel myrkyllisemmältä kuin rehellinen sokeri. No ja silti huomasin illan mittaan ajatusteni harhailevan bubble tea'hin, ja tajusin ettei sokeritonta jälkiruokaa ole olemassakaan. Sipsit ehkä, mutta mä koen ne enemmänkin aterian korvikkeeksi kuin jälkkäriks.
Ja sit kun oli noit unohteluja niin sit rupes hairahtamaan ihan tarkotuksella, kert "hommahan on jo muutenki menny pieleen". Poikaystävä ei muistanut mun sokeritonta ja osti mulle jäätelöä, niin munhan piti syödä ne jäätelöt ku eihän ne enää kuun lopussa siellä pakastimessa olisi mua odottamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti