24.11.2014

Näin meillä landella

Käväsin viikonloppuna Virossa katsomassa Oopperan kummitus -musikaalin. Oli semmonen luova loma, rakensin lumiukon ja kaiversin elämäni ensimmäisen kurpitsalyhdyn. Yllättävän helppoa tämä jälkimmäinen, voinee ottaa tavaksi.

 

Alientoukka oli aluksi minua pidempi. Seuraavana aamuna toukka oli sulanut vinoon, ikään kuin se suorittaisi aamuverryttelyä. Äiti sahasi sen kahtia suoristaakseen sitä, ja pois lähtiessäni toukka oli jo minua päätä lyhyempi.

Kävin juoksuttamassa pihan kolmijalkaista vahtikoiraa sumuisella pellolla. Rolf löysi itselleen peuranjalan ja natusteli sitä onnessaan.


Näin lopuksi esittelisin äidin hiiritikkaria. Hiiri löytyi jo varmaan viime vuonna keittiön pöydän alta muumioituneena. Varmaankin natustanut rotanmyrkkyä joka kuivattaa sisuskalut. Tollasena se nyt on hengannu keittiössä odottamassa kehystämistä, eikä oo muuttunu miksikää. :D


En osaa päättää näyttääkö hiiri riemastuneelta vai sadakonnähneeltä.

7 kommenttia:

  1. Siis onks sillä koiralla vaan kolme jalkaa?! En muista et olisit siitä maininnu. Siistii! Ja kiva et löys sit ekstra jalan, kai pidit sen ja teet sillä jotain sistii? :D Ja toi hiiritikkari on kans upee, mä sanoisin et just ilahtunu tikkaroitumisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon mä varmasti maininnu sen tasapaino-ongelmista. Periaattees sil on kyl se neljäskin jalka, mut se on joskus enmuistamiten vammautunut, et se vaan roikkuu hervottomana perässä.
      Ja mitä peuranjalkaan tulee, niin annoin kyl dogin syödä sen kokonaan.

      Poista
    2. Miten ei voi muistaa tollast?! :'D Mut siis miten voi jostain keskelt peltoo löytyy joku random yksinäinen jalka? Miten se sinne on joutunu? o_O

      Poista
    3. Mä kyllä muistin tän kolmijalkasen tapauksen.

      Mut kerros nyt siitä Ooperifantoomist?

      Poista
    4. No kaipa siellä pöpelikössä on jotain vironsusia.

      Hyvä, Kii on ollu kuulolla!

      Elikkä totta tosissaan niin, Oopperifantoom oli ihan ok. Hyvin ne tutut laulut sointuivat myös viroksi, ja lavan yläpuolella vilisi teksitykset enkuks ja suomeks, et jos välil ei saanut sanoista selvää nii sieltä pysty lunttaan. Vähän oli norjalainen kummitus saanut lehdistöltä kritiikkiä että kuulemma vääntää vähän väkisin viroa, mutta me ei äidin kanssa huomattu mitään sellaista.
      Lontoon versio oli muistaakseni näyttävämpi ja mahtipontisempi, mutta edelleen suosikkini on se leffa mis on Emmy Rossum ja Gerard Butler.
      Korkeimpien naisäänien kohdalla olisin toivonut ottaneeni korvatulpat messiin..

      Poista
  2. Tulit vaan mieleen... :D http://deep-dark-fears.tumblr.com/image/37118003740

    VastaaPoista