Salainen ystävä

Meillä oli töissä jo perinteeksi muodostunut Salainen ystävä -viikko. Eli kaikille arvotaan yksi työntekijä, joka täytyy yllättää päivittäin viikon ajan. Mulle nyt sattui semmonen tyyppi jost en hirveemmin pidä, mutta panostin kuitenkin. Askartelin kortteja, ostin kukkia ja karkkia.
Maanantaina mä sain teepussin. En siis teepakettia, vaan yhden motherfucking huljutettavan teepussin. Olin niin pettynyt! Tuli ihan semmonen fiilis et ihan sama kuinka hyvä ihminen koettaa olla, elämältä ei saa yhtään mitään takasin. Tiistaina ja torstaina mua ei muistettu mitenkään, keskiviikkona sain energiapatukan. Siinä nyt oli vähän yritystä, mutta ottaen huomioon edelliset päivät, sekin tuntui vain siltä että se olisi kiireessä kaivettu jostain laukunpohjalta kun ei muutakaan ollut.
Mulla oli paha mieli koko viikon. Ja kauhee morkkis et oonko mä nyt kauheen kiittämätön. Yritin hyväksyä et kyseessä nyt vaan on henkilö joka ei anna arvoa tällaselle hömpötykselle, mut sit rupes kans kelaa et tää joku vihaa mua ja tekee tän tahalleen. Samalla näkee kuinka kivoja itseaskarreltuja kortteja muut saavat, ja kuinka he niistä iloitsevat.
No perjantaina sain nätin tuikkukynttilän, ja selvisi että tää mun Salainen ystävä oli ollu saikulla koko viikon ja pyytäny et joku muu muistaisi mua hämäykseksi. Ihan ymmärrettävää ettei sit panosteta jos jonkun puolesta tekee. Kaikki angstailuni oli ollut ihan hölmöä.

Viikon piristys oli kun sain koulussa kesken tunnin tämmösen lapun. :) Olin kuulemma söpö kun olin istunut ryhdikkäästi ja natustanut salaatinlehtiä.

Kevään teoriatunnit takana päin, työssäoppimisputki alkakoon! 537 kotitehtävää tehtävänä. -_____-