Reikä naamassa

Nyt mä sit vihdoin repäsin ja otin nenälävärin. Sen piti olla erolahja itselleni, mutta oon koko ajan siirtäny sitä erinäisistä syistä. Vieläkin meen vähän riskillä, kert on viel pari viikkoa duunia jäljellä. Pieni viaton bling, en edes ymmärrä koko hygieniahössötystä. Ihan kuin läväreistä muka tihkuisi jotain kudosnesteitä ympäriinsä. Enhän mä mun naamalla puuroa hämmennä.
Itse lävistäminen sattui ihan perkeleesti, mutta sen jälkeen unohdin koko korun olemassaolon. Piti välillä ihan tarkistaa peilistä että onhan se siellä. Lävärin meille tarjosi siivouspäivän voitot ja duunasi Duck's Tattoo.

pikku pikkunen, mutta siellä se on! :)

Bubble Tea tuli Itikseen! Voi onnea! Nyt voin vaikka kotimatkalla koukata hakemaan itselleni sammakonkutujuoman. Ja lompakko itkee verta. Tavoitteena olisi maistella kaikki maut läpi, mutta oon jumittunu tilaamaan ain watermelonin.

Lauantaiyö oli sen verran lämmin, että uskalsin nukkua ikkuna auki. En tiedä johtuiko raikkaasta ilmasta, vai oliko viimepäivien pahoinvoinnit ja oksentelut verottaneet voimia, mutta nukuin kuin kuollut. Heräsin sunnuntaina yhdeltätoista niin hyvin levänneenä, että olo oli surreallistinen. Pesin ikkunat ja siivoilin, hengasin, löhösin, katoin leffaa ja huudatin musaa. Ei kiirettä mihinkään, ei stressiä mistään. Aina kun katsoi kelloa, oli päivää vielä jäljellä, vaikka tuntui että olisi ollut hereillä jo ikuisuuden. Paras sunnuntai ikinä. Paras harmaa sadepäivä ikinä.

Treasure hunt

Olin viikonlopun Virossa lusmuumassa äidin nurkissa. Käytiin penkomassa mummovainaan tavaroita. Sinänsä ei löytynyt mitään erikoista, ne valokuva-albumit ja isot mukit jotka olin jo aiemmin varannut itselleni, ja jotain pientä sälää. Mut tein mä yhden riemastuttavan löydön - rasiallinen irtirevittyjä hampaita! :::DD

 

Teatterikiikarit ja käpylehmät (öö.. kastanja-tammenterho-peurat?) kera hampaiden.

zooooooom

 

Jos joskus olen ajatellut säilyttäväni saamani postikortit, nii en ainakaan enää. Mummilla tursui jokainen lipaston laatikko postikortteja.

 

Olen löytänyt lenkkisaunan ilot. Oon kuvitellu et siel ois koko taloyhtiön akat lauteilla, mut paikka onkin lähes autio, ja enimmäkseen saa saunoa omassa rauhassa. Sitä vaan pohdin, että mikä estää miehiä tulemasta sinne naisten saunavuorolla? Tuohan ois aivan oivallinen raiskausmahdollisuus, kun muijakin on jo valmiiks riisuttu. Ehkäpä se maksullinen yksityinen saunavuoro on sen takia suositumpi. Saako pippurisuihkeen ottaa saunaan mukaan?

Realization

Väärä mies kai saapui mun elämään
olin nuori ja ilma kirpeää
sai mun iholle ihmeellistä värinää

Ollaan kahviteltu ja viestitelty sen toisen naisen kanssa. Tuntuu että tässä on ystävyyden alku. Hänen ansiostaan tajusin kuinka paska parisuhde mulla olikaan, ja et mua kohdeltiin väärin eikä mun ois tarvinnu jaksaa sietää sitä. Hän laittoi mulle linkin - 10 alistavan parisuhteen merkkiä. Story of my life! Jotenkin vasta nyt mun aivoihin iskostui että mä oon herranjumala neljä vuotta ollut henkisen väkivallan uhri. Minä! Neljä vuotta! Hävettää olla näin kiltti ja naiivi, tanssia toisen pillin mukaan.

Mua ärsyttää blogit joista saa kuvan että kaikki on aina hyvin ja ihanaa ja aurinkoista. Itse sorrun kyllä just samaan, et jättää mielummin sen vitutuksen ja itsesäälin kirjottamatta. Oon ihaillu semmosia tekstejä joissa kerrotaan elämästä niin kuin se on, jättämättä niitä ikäviä juttuja pois.
Oon oikeest ylpee ittestäni kuinka oon pystyny sanottamaan mun tunteita ja ajatuksia eron jälkeen tänne blogiin. Nyt kun mulla on kohtalotoveri, joka pystyy tukee mun tarinaa ja jota on sorrettu täysin samoin sanoin, uskallan jopa ottaa asian puheeksi. Vähän ehkä herää pelko omasta turvallisuudesta, et miten exä reagoi kun tuon totuuden hänestä julki, ja vaikuttaako mun puheet vaan mustamaalaamiselta.

Eniten hävettää kertoa mun vanhemmille tästä, en tiedä uskallanko. En oo heille tainnu mainita mitään meijän ongelmista. En tiedä onko mun paha olo ees näkyny päällepäin. Eräs ystäväni sanoi, että olin ennen niin pirskahteleva persoona, ja että missä se ihminen nyt on. Duunikaveri kuvaili minua tosi araksi. Nää tämmöset ehk herätti mutkin huomaamaan, että en oo oma itteni. Osu jotenkin niin hyvään saumaan toi Tuiskun uus levy, ja sen sanoma et pitää vaan rohkeesti olla oma ittensä eikä välittää muiden mielipiteistä.

Kohti vahvempaa ja rohkeampaa Otchua! \o/

Voi olispa aikaa
jo kulunut tarpeeksi
kuukaudet menneet
ja sydän ois ehjä