Realization

Väärä mies kai saapui mun elämään
olin nuori ja ilma kirpeää
sai mun iholle ihmeellistä värinää

Ollaan kahviteltu ja viestitelty sen toisen naisen kanssa. Tuntuu että tässä on ystävyyden alku. Hänen ansiostaan tajusin kuinka paska parisuhde mulla olikaan, ja et mua kohdeltiin väärin eikä mun ois tarvinnu jaksaa sietää sitä. Hän laittoi mulle linkin - 10 alistavan parisuhteen merkkiä. Story of my life! Jotenkin vasta nyt mun aivoihin iskostui että mä oon herranjumala neljä vuotta ollut henkisen väkivallan uhri. Minä! Neljä vuotta! Hävettää olla näin kiltti ja naiivi, tanssia toisen pillin mukaan.

Mua ärsyttää blogit joista saa kuvan että kaikki on aina hyvin ja ihanaa ja aurinkoista. Itse sorrun kyllä just samaan, et jättää mielummin sen vitutuksen ja itsesäälin kirjottamatta. Oon ihaillu semmosia tekstejä joissa kerrotaan elämästä niin kuin se on, jättämättä niitä ikäviä juttuja pois.
Oon oikeest ylpee ittestäni kuinka oon pystyny sanottamaan mun tunteita ja ajatuksia eron jälkeen tänne blogiin. Nyt kun mulla on kohtalotoveri, joka pystyy tukee mun tarinaa ja jota on sorrettu täysin samoin sanoin, uskallan jopa ottaa asian puheeksi. Vähän ehkä herää pelko omasta turvallisuudesta, et miten exä reagoi kun tuon totuuden hänestä julki, ja vaikuttaako mun puheet vaan mustamaalaamiselta.

Eniten hävettää kertoa mun vanhemmille tästä, en tiedä uskallanko. En oo heille tainnu mainita mitään meijän ongelmista. En tiedä onko mun paha olo ees näkyny päällepäin. Eräs ystäväni sanoi, että olin ennen niin pirskahteleva persoona, ja että missä se ihminen nyt on. Duunikaveri kuvaili minua tosi araksi. Nää tämmöset ehk herätti mutkin huomaamaan, että en oo oma itteni. Osu jotenkin niin hyvään saumaan toi Tuiskun uus levy, ja sen sanoma et pitää vaan rohkeesti olla oma ittensä eikä välittää muiden mielipiteistä.

Kohti vahvempaa ja rohkeampaa Otchua! \o/

Voi olispa aikaa
jo kulunut tarpeeksi
kuukaudet menneet
ja sydän ois ehjä