Reikä naamassa

Nyt mä sit vihdoin repäsin ja otin nenälävärin. Sen piti olla erolahja itselleni, mutta oon koko ajan siirtäny sitä erinäisistä syistä. Vieläkin meen vähän riskillä, kert on viel pari viikkoa duunia jäljellä. Pieni viaton bling, en edes ymmärrä koko hygieniahössötystä. Ihan kuin läväreistä muka tihkuisi jotain kudosnesteitä ympäriinsä. Enhän mä mun naamalla puuroa hämmennä.
Itse lävistäminen sattui ihan perkeleesti, mutta sen jälkeen unohdin koko korun olemassaolon. Piti välillä ihan tarkistaa peilistä että onhan se siellä. Lävärin meille tarjosi siivouspäivän voitot ja duunasi Duck's Tattoo.

pikku pikkunen, mutta siellä se on! :)

Bubble Tea tuli Itikseen! Voi onnea! Nyt voin vaikka kotimatkalla koukata hakemaan itselleni sammakonkutujuoman. Ja lompakko itkee verta. Tavoitteena olisi maistella kaikki maut läpi, mutta oon jumittunu tilaamaan ain watermelonin.

Lauantaiyö oli sen verran lämmin, että uskalsin nukkua ikkuna auki. En tiedä johtuiko raikkaasta ilmasta, vai oliko viimepäivien pahoinvoinnit ja oksentelut verottaneet voimia, mutta nukuin kuin kuollut. Heräsin sunnuntaina yhdeltätoista niin hyvin levänneenä, että olo oli surreallistinen. Pesin ikkunat ja siivoilin, hengasin, löhösin, katoin leffaa ja huudatin musaa. Ei kiirettä mihinkään, ei stressiä mistään. Aina kun katsoi kelloa, oli päivää vielä jäljellä, vaikka tuntui että olisi ollut hereillä jo ikuisuuden. Paras sunnuntai ikinä. Paras harmaa sadepäivä ikinä.