viilto

Kypsä ja aikuinen eromme muuttuikin yllättäen rumaksi. Minulle nimittäin selvisi, että exällä on toinen nainen, he asuvat yhdessä, ja tämä uus muija sattuu olemaan työkaverini. Olo on lievästi sanottuna myrkytetty. Minä luonnollisesti sain tietää viimeisenä. Exä kyllä väittää ettei mitään olisi tapahtunut minun aikanani, mutta yritä nyt sitä uskoa kun he muuttivat yhteen tollee vauhdilla. Ja mun mielestä naispuolisen kollegan kanssa ajan viettäminen työpaikan ulkopuolella on pettämistä, varsinkin jos siitä ei voi kotona casualisti kertoa. Jos tämä tilanne olisi toisinpäin, niin tiedän että hänenkin mielestään se olisi pettämistä.

Tunteet menee vuoristorataa. Tavallaan ajattelen ettei mulla ole ees oikeutta olla loukkaantunut, kert olen itse halunnut erota jo vaikka kuinka pitkään. Ja eihän rakkaus kysy aikaa tai paikkaa. Mut se, ettei exä ollut rehellinen mun kanssa eroamisen syistä ja kertoi vasta jäätyään kiinni duunissa, satuttaa niin vietävästi. Ärsyttää että tilanteessakin jossa exä ansaitsisi kaiken mahdollisen paskan niskaansa, en pysty enkä osaa raivota. Pakko pitää välimme diplomaattisena, sama duuniyhteisö kuitenkin. En haluaisi vaikuttaa katkeralta kenenkään silmissä. Tää toinen muija otti loparit. Haluaisin ehkä kuulla hänenkin versionsa asioiden etenemisestä, mutta en tiedä pahentaisko se vaan mun paranemisprosessia.

Tästä opimme että työpaikkaromanssit eivät kannata.

Välillä sit taas on aivan no big deal ja mahtava fiilis. Esim. eilen kävin kattoo lemmikkieläinkaupassa pikkuisia vauvahamstereita, parin kuukauden ikäisiä. Ne oli tikkuaskin kokosia! Onneks ne ei ollu viel myynnissä, ois tarttunu heti mukaan. Hyvää fiilistä kesti peräti seuraavaan päivään. Nii ja sit home sweet home, oon takaisin mun ihanassa yksiössä.