Rebirth?

Täytin tänään 26 vuotta. En tiedä johtuuko se iästä vai viimeaikaisista tapahtumista, mutta ajattelen itseni enemmän naisena kuin tyttönä. Ja sit kauhistelen sitä et jo iän puolesta multa odotetaan enemmän aivokapasiteettia kuin joltain 21-vuotiaalta. D:

Tein rohkean vedon ja tapasin sen toisen naisen. Vähän toivoin että hän olisi vahvistanut exän tarinan siitä, ettei mitään ollut tapahtunut minun aikanani, mutta ikävä kyllä näin ei ollut. Siitäkin huolimatta oli hyvä jutella hänen kanssaan. Ja ainakin duunissa levitetyt juorut osoittautuivat epätosiksi.
Exänkin tapasin (toivottavasti) viimeisen kerran. Olin miettinyt etukäteen, miten toista voisi haukkua mulkuksi mahdollisimman rakentavasti, mutta en mä sitten kasvokkain tuntenutkaan yhtään vihaa tai suuttumusta. Tavallaan ymmärrän senkin ettei kerro totuutta kun ei tahdo satuttaa toista yhtään enempää. Mielestäni asia on loppuunkäsitelty, en oo itkeny melkeen puoleentoista viikkoon. Unet mua ahdistaa eniten. Niissä uskollisuus on täysin kadonnut arvo, ja kaikki pettää kaikkia. En tiiä yritänkö vaan turhaan kynsin hampain pitää kiinni jostain disneynaiiviuteni rippeistä, kun haluaisin uskoa ettei niin ole.

Olin eilen mummin hautajaisissa. Ei Alzheimer-mummin, vaan sen toisen. Oli parhaat hautajaiset missä oon ikinä ollut, ja mummikin näytti hyvältä kuolleeksi. Ihmiset itkivät vuolaasti ja puhuivat mummista niin kauniisti ja sydämellisesti, oli ihanaa huomata kuinka pidetty hän oli. :')

Iih, tulijaisia ja synttärilahjoja Japanista! Me so happy. :)