Näin meillä landella

Käväsin viikonloppuna Virossa katsomassa Oopperan kummitus -musikaalin. Oli semmonen luova loma, rakensin lumiukon ja kaiversin elämäni ensimmäisen kurpitsalyhdyn. Yllättävän helppoa tämä jälkimmäinen, voinee ottaa tavaksi.

 

Alientoukka oli aluksi minua pidempi. Seuraavana aamuna toukka oli sulanut vinoon, ikään kuin se suorittaisi aamuverryttelyä. Äiti sahasi sen kahtia suoristaakseen sitä, ja pois lähtiessäni toukka oli jo minua päätä lyhyempi.

Kävin juoksuttamassa pihan kolmijalkaista vahtikoiraa sumuisella pellolla. Rolf löysi itselleen peuranjalan ja natusteli sitä onnessaan.

Näin lopuksi esittelisin äidin hiiritikkaria. Hiiri löytyi jo varmaan viime vuonna keittiön pöydän alta muumioituneena. Varmaankin natustanut rotanmyrkkyä joka kuivattaa sisuskalut. Tollasena se nyt on hengannu keittiössä odottamassa kehystämistä, eikä oo muuttunu miksikää. :D

En osaa päättää näyttääkö hiiri riemastuneelta vai sadakonnähneeltä.

aamulla itket eilisen kuitteja

Kun lähdin iltaopiskelemaan päivätyön ohella ajattelin että haasteena tulisi olemaan vaan omien voimavarojen riittäminen. Yllättäen eniten onkin kärsinyt talous. Tänään palkkapäivänä tilille rapsahti vajaa yhdeksän euroa. :'D Kun siivouspäivänä luovuin rakkaista pehmoleluistani, vannoin että niistä saadut rahat menisivät johonkin kivaan. Pahasti näyttää siltä että ruokaan ja laskuihin menee kaikki.

Nyt on taas aika sille jokavuotiselle perseydelle, nimittäin uuden kalenterin löytäminen. Mulle ei riitä pelkkä kiva kansi, vaan haluan että yksi viikko on yhdellä sivulla vaakatasossa, vieressä tyhjä sivu, ja kaikille päiville yhtä paljon tilaa. En käsitä sellaisia kalentereita, joissa lauantaille ja sunnuntaille on puolet arkipäivien kirjoitustilasta. Ihan kuin viikonloppuna ei olisi mitään elämää. Viime vuonna ostin kalenterin Japanin matkalta, siellä valikoima oli ältsin paljon persoonallisempi kuin Suomessa. Nytkin sain megaidean, että tilaisin japanilaisen kalenterin netistä. En kuitenkaan löytänyt just sitä oikeaa, ja hinnat olivat tän hetkiselle tilanteelle liikaa.

No perkele, teen sit ite! Ostin Tigerista eurolla ruman muistikirjan ja päällystin kivalla lahjapaperilla joka mulla oli jemmassa ennestään.

tadaa!

Sisältö nyt on vähän kämänen, kun en ollut mihinkään kirjasintyyppiin tai tussiin tyytyväinen.

Läpi repaleisen lokakuun

Oli yks erityisen kaunis ja kiva aamu, kun huomattiin että keittiön ikkunan edessä kasvavan kuusen latvassa killui orava. Upeesti se vaan chillasi monen metrin korkeudessa, vaikka tuuli riepotteli laihaa kuusta vimmatusti. Minä siinä stalkkasin kurrea ja poikaystävä soitti kitaraa vierellä. Sit se orava loikkasi toiseen puuhun ja missasi oksan. Sydäntä kylmäsi se ilmalento. Onneksi se mätkähti sitten alempana ulommalle oksalle.

Lihaton lokakuu tuli ja meni aika huomaamattomasti. Ei mitään haastetta. Näin jälkeenpäin syödyt lihat ovat olleet vähän blaah, että kyllä mä ilman tätä oisin voinu elää. Paitsi pekoni. Siitä en luopuisi. Nom nom.

Oon nyt täs pari viikkoa ollut työssäoppimassa vanhusten parissa. Ollut ihan ok. Etukäteen ajatus mummojen pyllyjen pyyhkimisestä ehkä vähän kuvotti, mut eipä siinä sitten mitään sen kummempaa. Ekana päivänä tuntui että virtsan ja ulosteen haju olisi syöpynyt nenäkarvoihin ja seurannut kotiin asti, mut nopeesti nenä tottuu.
Hirveest mua varoteltiin kiireestä ja henkisestä raskaudesta, mut ei oo viel tuntunu missään. Odottelu ja tekemisen puute turhauttavat aina välillä. En nyt menis sanomaan että kiire olisi vain työntekijöiden päässä, luultavasti en vain ulkopuolisena hahmota paikan aikatauluja ja hommia joita pitäisi tehdä.
Henkilökunta ja vanhukset ovat olleet mukavia. Pari kiroilevaa tai sekavaa tapausta ovat vähän harmittaneet. On kiva et toi ei oo ollu niin luotaantyöntävää kuin vois kuvitella ja että oon saanu positiivista palautetta. Emmä tosta ammattia kuitenkaan ittelle tekis.
Ja hyi vuorotyö! Iltavuorossa menee koko päivä hukkaan, kun nukkuu pitkään ja sit pitääki jo mennä töihin ja sit valvoo myöhään ja aaargh!

Lintsari

Jos nyt jotain on kussakseen niin kusskoon sit ihan kybäl.

Parempaa onnea lihattomalle lokakuulle.

 

hey gurl

 

Kävin eilisestä asti sisäistä taistelua että meniskö tänään kouluun vai ei. Tai aluks se oli taistelua et meniskö pyörällä vai bussilla, kert metukka ei kulje. Liekö sitten hyytävä sää joka sai minut suomaan itselleni vapaapäivän.

 

Sellanen erikoislaatuinen tilanne, että poikaystävä on leikkauksessa, ja vietän ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen yön yksin kotona. Oon nauttinu suuresti yksin olosta. <3

 

Rupee nukuttaa, mut en malttais mennä nukkumaan ku se meinais et mun vapaapäivä loppuis.

 

sugarrr

Sokeriton syyskuu on ruvennut tuntumaan ihan tyhmältä. Lähinnä ehk oon pettynyt itseeni. Harkitsen et pitäskö keskeyttää, kert mennyt jo tähänki mennessä niin selkärangattomasti, vai vetää nyt natsimeininki loppukuulle. Ongelmaksi koitui unohtelu.

Esimerkiksi kun töissä lapsilta jää mannapuuroa, niin tottumuksesta lappaan sitä lautaselle ja ripottelen kanelisokeria päälle. Ja sit oon kesken syömisen et oh shit. Tai kun kaupungilla liittymäkaupittelija antaa mulle karkin, ja tajuan vasta parin tunnin kuluttua et niin mähän söin sen karkin.

Pahin "moment of realization" oli kun olin kavereiden kanssa syömässä ravintolassa, ja kun mulla on tapana aina juoda mun kaverin pepsit loppuun, niin nyt vasta kun viimeset lirut oli imastu pilliin tajusin, et enhän mä ois saanu. Kaveri lohdutti et se oli lightii, ei sitä lasketa. Kyllä lasketaan! Must makeutusaine kuulostaa viel myrkyllisemmältä kuin rehellinen sokeri. No ja silti huomasin illan mittaan ajatusteni harhailevan bubble tea'hin, ja tajusin ettei sokeritonta jälkiruokaa ole olemassakaan. Sipsit ehkä, mutta mä koen ne enemmänkin aterian korvikkeeksi kuin jälkkäriks.

Ja sit kun oli noit unohteluja niin sit rupes hairahtamaan ihan tarkotuksella, kert "hommahan on jo muutenki menny pieleen". Poikaystävä ei muistanut mun sokeritonta ja osti mulle jäätelöä, niin munhan piti syödä ne jäätelöt ku eihän ne enää kuun lopussa siellä pakastimessa olisi mua odottamassa.

Hampaiden kiristelyä

Ei mulla nyt oikeen muuta asiaa ollu.

Sokeriton alko vähän takkusesti, mut oon tsempannu. Lokakuun ekana ostan ainakin Fazerin chilisuklaapatukan ja Dumle Snacks -jäätelön. Ne suklaat siellä duunin kahvipöydässä tuijottaa mua edelleen. Leivoin duunis pannaria ja jemmasin ylijäämäpalat pakkaseen odottamaan mua. :)

Koulu nyt vähän kusee, ku näyttää siltä et joutuisin ottamaan kaikki työssäoppimiset palkatonta lomaa töistä. Aika joustamatonta koulun puolesta, mikäli toi nyt menee tollee.

Sokeriton syyskuu

Kokeilenpa ensimmäistä kertaa totaalikieltäytymistä sokerista. Ei et mul ois jotain sokeririippuvuutta, oon aina ollut enemmän suolasen ystävä, mut ihan mielenkiinnosta. Niinhän mä ajattelin viime vuonna lihattoman lokakuunkin kohdalla, et no biggie kert en muutenkaa lihaa hirveest syö, ja sit jo viikon kuluttua lokakuun alusta tuntui että näin pekonia joka kerta kun suljin silmäni.

Ainoa sokeriongelmani on tee. Mut se on kyl sukuvika. Tee maistuu pelkälle kuumalle vedelle ilman viittä lusikallista sokeria. Sit ehk kiisselii ja jogurttii tulee ikävä, ku ne on niin helppoi aamu- ja välipaloi. Maustamaton jogurtti maistuu piimälle. Piimä on pahaa.

Hullaannuin loppukesästä Dumle Snacks -jäätelöön, ja ostin itselleni yhden jo tiistaina, sunnuntaina syötäväksi. Viimeinen makupala ennen sokeritonta. Nii ja sit tietenkin ostin toisen poikaystävälle, jottei sille tulis paha mieli. Ja sit avaan sunnuntai-iltana pakastimen, vain huomatakseni et mun jäätelö on syöty!

Yks työkaveri oli ollut New Yorkissa, ja tuonut tänään kahvipöytään tulijaisia. Possusin jo varmaan viidettä suklaapalaani kun muistin et ai nii joo, se sokeriton. Faaale. :'D

Kauppareissu

Toivoin viime joululahjaksi lahjakorttia Stockalle, ja sellasen sainkin. Yhtäkkiä Stockalla ei ollut yhtään mitään mitä haluaisin. Jutusta teki ehk vähän haastavammaksi se, että olin visusti päättänyt käyttäväni lahjakortin mekkoon. Kun mitään ei puoleen vuoteen löytynyt, aloin jo epätoivoisesti katsella kenkiä ja koriste-esineitä, mut niistäkään ei mikään tuntunut lahjakorttini arvoiselta. Nyt kesällä vihdoin löytyi kiva Hugo Bossin mekko alennuksesta, ja lahjakorttia jäi vielä jäljellekkin.

Todistin ruokakaupassa aivan törkeää asiakasta. Seuraavaksi olisi ollut minun vuoroni kassalla, mutta siihen väliin änkesi jo maksanut asiakas. Hyvin siististi ja nätisti pukeutunut keski-ikäinen nainen iski myyjän eteen kokonaisen vesimelonin ja sanoi palauttavansa sen ku se on pilalla. Kuittia ei muijalla tietenkään ollut. Myyjä pahoitteli ettei hän voi ilman kuittia tehdä mitään ja huomautti että kassajono oli melko pitkä. Olin jo tässä vaiheessa ihan huuli pyöreänä et miten joku voi olla noin ajattelematon.
Sit se muija kauhasi kaksin käsin kassan päädyssä olevaa roskista ja heitti myyjän eteen kasan kuitteja: "Eti siitä!!" Myyjä pahoitteli ettei voi mitenkään tietää mikä kuiteista kuului asiakkaalle. Siinä asiakas rupes nostelee kärrystään myyjän eteen muita ostamiaan tuotteita, et niitä siellä kuitilla näkyy. Nöyränä nuori myyjätär rupesi selaamaan rypistyneitä kuitteja. Muija vain seisoi vieressä ja mäkätti kuinka törkeä kauppa on kun myy pilaantunutta ruokaa. Näin sen vesimelonin, siinä oli vain pieni kolhu.
Myyjä soitti sitten jonnekin ja selitti tilannetta "asiakas haluaisi palauttaa melonin jossa on huono kohta.." Siihenkin väliin asiakas keskeytti: "Ei ole huono kohta, vaan pilalla koko meloni!" Puhelun jatkuessa asiakas rupesi silmäilemään myymälän lattialla pyöriviä kuitteja, ja löysikin omansa. Ei pienintäkään hymyä, kiitosta taikka anteeksipyyntöä asiakkaalta. Mutta hyvin myyjä hoiti tilanteen, itse en varmaan ois samaan pystynyt.

Pakko nostaa hattua: Haloo Helsinki on ollu ensikuulemasta asti mun ihokkibändi, mut niiden uuden Beibi-biisin kertsi jytisee kybäl.

Sain matikankokeest 49/60! Oon ylpeä ja helpottunut.
Koulu on ollut tosi turhauttavaa ja tylsää. Opetus on ollut lähinnä semmost pohtivaa ja keskustelevaa. Oon suorastaan nauttinu työpäivistä, kun oon päässyt liikkumaan ja puuhastelemaan.

Ennakkoperintö

Muutettiin mummin tavarat hoivakotiin. Oon aina sanonut että mä varaan sit jääkaappimagneetit ja pannunalusen itselleni, mutta tuntui silti vähän oudolta ottaa ne tässä vaiheessa, kun oon aina ajatellut että saan ne vasta mummin kuoltua. Mut eihän mummilla ole siellä hoivakodissa niille mitään käyttöä.

Löysin myös pienen käsiala-analyysikirjasen. Aihe on kiinnostanut minua jo jonkin aikaa, koska elämässäni on kolme henkilöä joilla on aivan minimini-käsiala. Haluan ehkä löytää jonkin yhteisen tekijän. Itse kun kirjoitan isoja ja melko pyöreitä kirjaimia, niin pienuus tuntuu hirveän väärältä.

Israelin heimot -pannunalunen, josta mulle tulee mieleen horoskoopit ja noituus.

Jääkaappimagneetit. Mulla on ennestään samaan sarjaan kuuluvia.

 

Omakin muutto on hoidettu. Vaikka pohjakaava on täysin sama, ovat säilytysratkaisut paljon fiksumpia ja tuntuu että kaikki huoneet olisivat tilavampia. On aivan ihanaa kun astianpesukoneen ovi liukuu auki äänettömästi. Vanhassa kämpässä kone kippasi aina ovea avattaessa.

Ja vanhassa kämpässä ei toiminut ilmanvaihto ollenkaan, pahimmassa tapauksessa saattoi joku tietty ruoka haista vielä kaksikin viikkoa valmistuksen jälkeen. Nyt käymme sellasia keskusteluja kuten:

"Haistatko sä pekonia?"

"En."

"Noku emmäkään! :DD"

 

Musta tuntuu että joka kerta kun kuljen ovesta, istuu siinä rapun edessä sama muija röökillä, se ärsytti aluksi aika paljon. Mutta sit sekin nosti pisteitään sanomalla et "Mä asun sit tos jos tarttee lainaa sokeria."

 

Koulukin alko. Mitäköhän tästäkin tulee, kun jo ensimmäisellä viikolla on vaikea pysytellä hereillä tunneilla. Lainsäädäntöä ja etiikkaa, kiinnostus kymppi. Töissä tuntui siltä kuin olis lomalla.

 

Murot on ruvennu maistuu pahvilta.

Pikapäivitys

random aamiainen

Loman aikana duunissa oli tiskiharja kehitellyt jotain uutta elämänmuotoa

Riks raks poks

Näin Itiksen metriksellä rotan! Siistii.

Poikaystävä nukkui vielä kun tulin töistä, ei uskonut että olin töissä ollutkaan.

Joku hirveä aikuinen joskus päätti, ettei muropaketeissa saisi enää olla leluja. Muistan että lapsena tykkäsin kovin Weetos-muropakettien keräiltävistä kissoista ja possuista. Nykyään muropaketista saa tsägällä taikalusikan. Wohoo.

Mutta nyt, vihdoinkin, joku on saanut kuningasidean! Laitetaan muropakettiin 4€ arvoinen lahjakortti BR-lelukauppaan! Eli muropaketin hinnalla Otchu saa itselleen ilmaisia Zelfejä! <3

lady b

 

Ilokseni ja myös harmikseni huomasin että "kakkoskauden" zelfit ovat tulleet myyntiin. Lähimmässä myymälässä ei enää ykköszelfejä ollut, mikä on harmi koska jos niitä ei muuallakaan enää oo niin sarjan keräily jää pahasti kesken.

 

Mutta nyt! Murodieetti!

Loman loppu

Mulla alko maanantaina työt. Tavallaan. Oon varalla, mikäli jossain ois joku kipeänä. Mistään ei oo soiteltu (enkä todellakaan aio olemassaoloani mainostaa), joten tarkotuksena ois ollu siivoilla omaa keittiötä. Paitsi että maanantaina minua kohtasi seuraavanlainen näky:

 

Vuoden ruinaamaani pakastinta on näköjään ruvettu asentamaan.

 

Eli oon vaan hengannut aamuisin muutaman tunnin puhelimen äärellä viereisessä päiväkodissa ja lähtenyt sit kotiin. On ollut antoisia työpäiviä, ja kivuttomia kuuden herätyksiä. :) Eilen myrkyttelin keittiössä paria muurahaispesän alkua ja tänään kelmutin paperinukkejani. Voi kunpa tän ois hiffannu tehä sillon lapsena, kun kaikilla oli vielä raajat tallella!

 

Ostin liput Viron Oopperan kummitus -musikaaliin! Näin mainoksen Yhteishyvä-lehdessä, ja koetin sitten googlata vironkielistä infoa. Paitsi etten tiennyt mikä se on viroksi. Oopperi kummitus? Ei. Ooperi kummitus? Ei. Ooperi kumidus? Ei. Oikea vastaus on Ooperifantoom. Didn't see that one coming. :P

Repoveden kansallispuisto

Kävin elämäni ensimmäisellä telttareissulla!

 

Oli ihan jees. Oltiin poikaystävän kanssa neljä päivää Repoveden kansallispuistossa, missä oli jonkin verran kaivoja ja kuivakäymälöitä, eli ei oltu täysin luonnon armoilla. Oma henkilökohtainen tavoitteeni oli kestää hyttysenpistot vikisemättä ja pitää itseni koko ajan tankattuna jottei nälkäkiukkuni pilaisi kenenkään mielialaa. Näin jälkeenpäin on vähän syöty olo, onneksi vain kaksi paarmanpuremaa, ja miestä ketuttaa kun OFFin haju ei lähde vaatteista pesemällä.

Rinkka painoi aivan sairaasti, vaikka mukana ei tuntunut olevan mitään turhaa. Ainoastaan aurinkorasva, kosteusvoide ja fileerausveitsi jäivät koskemattomiksi. Mitä sitten kun on matkalla pidemmän aikaa ja kylmemmällä kelillä, kun pitäisi jaksaa kantaa enemmän ruokaa ja vaatetta?

Ruokana meillä oli puuroa ja pikakahvia aamiaiseksi, Lämmin kuppi -pussukoita lounaaksi ja valmispasta-aterioita lisätyllä soijarouheella illalliseksi. Välipalaksi miehelle Ruispaloja ja minulle kaikkea porkkanasta Snickerseihin. Ja mustikoita kasvoi kaikkialla. Ilokseni sain todeta että voi ja sulatejuusto pysyivät hyvässä hapessa jääkaapitta myös kesähelteellä. Vain meetwursti näytti hieman nihkeältä neljäntenä päivänä.
Valmistus tapahtui retkikeittimellä, koska ei haluttu olla tulentekopaikkojen armoilla eikä liiemmin seurustella leirinuotion äärellä laulavien jehovien kanssa tai kuunnella muiden eränkävijöiden "minä olen katsonut karhua silmästä silmään" -juttuja. Kaasupullo, jonka myyjä oli sanonut kestävän parhaimmillaan kuukauden, saatiin tyhjennettyä neljässä päivässä. Ei oikeen inspannu odottaa puolta tuntia että vesi alkaisi kiehumaan säästöliekillä poltettaessa. Ripulilta en säästynyt mutta syytän ennen matkaa syömiäni mansikoita.

Näin sisiliskon ja pikkusammakoita. Uskaltauduin monta kertaa järveen uimaan. Minä - vilukissa! Oli huisia kun pikkufisut kävivät näykkimässä. :D Kuikkien aamuöiset huudot olivat eeppisiä.

Lapinsalmen sisäänkäynniltä on kaksi reittiä kansallispuistoon, riippusilta ja kettulossi. Aluksi kokeiltiin riippusiltaa, mutta poikaystävä ei korkeanpaikankammoisena päässyt yli. Se ei minua haitannut, koska kettulossi oli minusta jännittävämpi vaihtoehto.

Painava rinkka selässä vaikeassa maastossa matka eteni yllättävän hitaasti. Kun tavallisesti etenen sellaista ehkä 6km tuntivauhtia, niin nyt meni 10km matkaan kokonainen päivä. Oltiin ekan päivän jälkeen niin död että toinen päivä päätettiin vaan chillata eikä vaihdettu sijaintia.

Yövyttiin polulta syrjässä, kaukana muista leiripaikoista. Viimeisenä yönä erehdyttiin nukkumaan leiripaikalla. Herättiin keskellä yötä siihen kuinka kovaääninen seurue ähelsi telttaansa pystyyn. Ne vasaroi TUNNIN maakiilojaan. Ihmeteltiin jo että sirkustelttaako ne sinne pystyttää.

Lempparipaikkojani olivat Hauklammenvuori ja kuvan Kirnuhuoko.

Seuraavalle matkalle mukaan ainakin:
- harava
- lehtipuhallin
- tiskiallas
- hyttyskarkotin

Muuttomurheita

Heitin monivuotisen talviturkkini! Poikaystävällä jäi viehe jumiin Vantaanjoen pohjaan ja minä sitten urheana lähdin sitä hakemaan. En saanut viehettä, liian syvällä oli ja loppu kunto kesken kun en moneen vuoteen oo uinut, mutta kävinpähän ainakin uimassa. Voisin ottaa vaikka tavaksi. :)

Otettiin vastaan kämppä vastapäisestä talosta. Se tuntui pienemmältä pahalta kahdesta vaihtoehdosta, kun toisessa kivassa kämpässä ois ollu putkiremppa vastassa parin vuoden päästä ja vakuus 1500 euroa kalliimpi. Nyt kuitenkin tuntuu et tein hirveän virheen.
Koska poikaystävä on allerginen, ja edellisellä asukkaalla on kolme koiraa, nii täytyis tehdä allergiapesu ennen kun siellä vois asua. Selvisi vasta jälkikäteen että se sit muuten maksaa tosi paljon! Emt on se edelleen pienempi paha, mua ehk lähinnä vaan hävettää kun poikaystävä yrittää saada edellistä asukasta ja vuokranantajaa vastuuseen.
Tää ois mun elämäni kolmas viereiseen rappuun muutto.

Ärsytti yks näyttö kun olin rapun edessä muutamaa minuuttia ennen näytön alkua ja kaikkialla on ihan autiota ja hiljaista. Kymmenisen minuuttia siinä seisoskeltuani läksin kotiin ja kirjoitin palautetta Vuokraturvalle. Sieltä tuli vaan vastaus että näyttö oli mukamas pidetty just siihen aikaan kun pitikin, eli just sillon kun minä olin paikalla ollut. Joko täs kusetettiin mua tai välittäjä kusetti firmaansa.

Yhden kämpän kuvaus oli vähän hämärä, "asunnossa on keittiö ja amme". Kuvat olivat kuitenkin lupaavia joten otin yhteyttä sähköpostitse. Vastaus oli vielä epäilyttävämpi: "Minulla on syöpä joten en tiedä mitä tapahtuu" Okei..

Oon ollu aika turhautunut. Pesin epähuomiossa valkoisia vaatteita korallin värisen mekon kanssa ja tietenkin ne valkoset värjäytyivät. Oli semmonen olo et maailma kaatuis niskaan. Pitäs jotenkin muistaa et noi on aika pieniä murheita muuhun maailmaan verrattuna.

Sokerijemma

En oo täällä blogissa tainnut mainita mun Alzhaimer-mummoa. Käyn siis viikottain mummilla kylässä ja usein mukaan tarttuu jotain hihittelyn aihetta. Nyt on mummi höpertynyt lyhyessä ajassa niin nopeasti, että hänet otettiin hoivakotiin.
Eilen olin kylässä juuri kun mummi muutti väliaikaispaikasta pitkäaikaishoitoon, saman talon yläkertaan. Hoitaja ja minä keräilimme mummin tavaroita muovipussiin, ja mummi pelasti tieltämme jonkun paperinyssäkän. Aina mummin siirtyessä nyssäkästä tippui lattialle muutama sokeripala, jotka mummi kävi nopeasti keräämässä tiputtaen samalla lisää. Oli se musta vähän koomista. Pitää varmaan ostaa sille karkkia.

Kävin postissa telttaa hakemassa. Nappasin vuoronumeron ja menin kassojen eteen venaileen. Siinä jo ärsytti kun mulla oli numero 24 ja taululla oli menossa vasta nro 11. Nälkäkiukku oli lähellä ja tyyliin jokaisessa varpaassa oli rakko.
Nojailin siinä sitten myyntipöytään ja postin toiselta puolelta huutaa mummo että "Täällä on sulle penkki vapaana niin ei tarvi siellä tuotteiden keskellä istua!" "Tässä on ihan hyvä, kiitos" huikkasin vastaan. Ärsyttää tommoset huutelijat.
No ja sillä aikaa kun asioin tiskillä ja sulloin pakettia laukkuun oli mummo hilautunut taakseni ja motkotti lähtiessäni "Sä kun oot tommonen nuori ihminen niin sulla pitäisi olla tapoja!" Mulle jäi epäselväksi että oliko mummo suivaantunut siitä kun nojasin puolikasta kankkua pöydänkulmaan vai kun en ottanut tarjottua paikkaa vastaan. Kyllä itteäkin ärsyttää kun avaa jollekulle oven ja sit ne sanookin et mee vaa eka, mut emmä siitä rupee avautumaan.

Sattui silleen hassusti, että katsoin saman illan aikana kaksi kertaa Jessica Brown Findlayn kuolevan. Ensin Downton Abbeyssa ja sitten aivan mykistyttävän sykähdyttävässä elokuvassa Winter's Tale. En voisi lämpimämmin elokuvaa suositella. Musta oli yllättävää nähdä niin hyvä elokuva niin monella tutulla näyttelijällä, ilman että olisin kuullut siitä mitään hehkutusta. Will Smith Luciferina oli aika hulvaton. Russell Crowen ääni soveltuu mielestäni hienosti pahiksen rooliin. En osaa sanoa mikä Colin Farrellissa on semmosta etten siitä tykkää, mutta tässä leffassa mä melkeenpä jopa pidin siitä.

Sadepäivän iloja

Sunnuntai oli loman ensimmäinen mielenterveyttä uhkaava päivä. Kun sataa kaatamalla eikä oo mitään tekemistä eikä huvita edes lukea tai katsoa telkkaria. Ei viitsi roskiakaan viedä kun sataa niin kovaa. Availen konetta parin tunnin välein ja tsekkaan onko tullut uusia kämppiä.

Tänään on jo parempi, käytiin yhdessä lupaavassa näytössä ja nyt kun taivaan tulviminen lakkasi niin pääsin hakemaan kaupasta taikasieniä. Voinpahan ainakin jynssätä pintoja jos ei muuta. Ei oikein haluis sisustaa muuttolaatikoillakaan vielä kun ei tiedä millon muutetaan.

Tässä random lokinpoikanen.

Kesäloma

Kävin semmosessa Dinner In the Sky -ravintolassa.

Eli tommoseen pömpeliin meidät köytettiin kiinni ja nostettiin nosturilla 50m korkeuteen.

Ekan kerran ku katto maahan niin jännitti, mutta sitten siihen tottu.

 

Semmonen pommi tiputettiin että meidän vuokranantaja pistää meijän asunnon myyntiin, että pitää varautua äkkilähtöön mikäli uus omistaja meidät haluaa ulos. Mä tykkään muuttamisesta ja maisemien vaihdosta, ja suhtauduin asiaan niin että kiva täs pikkuhiljaa vakoilla minkälaista kämppää ois syksyn mittaan tarjolla. Eihän se ole satavarmaa eet uus omistaja meist haluis eroon.

Tuo toinen osapuoli taas rupes heti stressaan et pitää muuttaa nyt heti loman aikana. Oishan se toki kätevämpää niin, lomalla kun ois aikaa pakkailla yms, ja kun mulla alkaa koulu niin en pysty mihinkään näyttöihin irtoomaan.

 

Viikon verran oon ollu kesälomalla. Oon yrittäny pitää itteni kiireisenä ja pitää yllä inhimillistä päivärytmiä.

 

Söin oman partsin mansikkatuotantoa. Oli parhaimmat mansikat mitä oon koko vuotena syöny. :)

Möö

Tässä muutama kuva tämän kesän parvekeistutuksista. Viime vuotinen köynnöskasvi ei ole lähtenyt  ihan toivotulla runsaudella vihertämään, mutta selvisipä ainakin talven yli.

Oon nyt vähän ankeena kun postiluukusta rapsahti just tiedote parvekeremontista, ja parveke täytyy tyhjentää viimestään elokuussa, ja sit ollaankin huputettuna jouluun asti. Mikä varotusaika tämäkin nyt on olevinaan? Oisivat ilmoittaneet jo keväällä niin oisin säästäny kukkien verran rahaa. Parvekelasitkin pesin viime lauantaina.

Let's try to look at the bright side! En sentään vaihtanu multia tohon tänä vuonna, säästän syysistutuksissa, ja oon remontin meluisina kellonaikoina yleensä muissa maisemissa. Ei kyl tällä hetkellä lohduta. :(

Minne voi kipata monta kiloa multaa ja soraa? Ei liene biojätettä, eikä tonne pihallekaan kehtaa tehä kasaa.

Zombiewalk 2014

Osallistuin ensimmäiseen zombiewalkiini! Sinänsä hämmentävää kert tää oli Helsingin kymmenes, miten oon onnistunu missaamaan kaikki aiemmat?!

Sen verran mielikuvitukseton olin etten jaksanut panostaa, vaan menin samalla zombieasulla joka mulla oli viime vuoden synttäreillä ja halloweenina. Ehkä nyt kolmas kerta saa riittää ja kehitän ens vuoden walkille jotain uutta. Suunnittelen jo mummin rollattorin lainaamista..

 

Se nyt ehkä oli uutta, että liimasin kumiset tekohampaat naamaani. Aikaisempina kertoina oon "maalannut" hampat erikeepperillä, mutta niissä oli se ongelma että liima muuttui läpinäkyväksi kuivuessaan ja hampaat hikosivat irti. Tämän tutorialin mukaan mentiin.

Oli kivaa, oli kylmä. Ei meinannu laahustaessa pokka pitää kun muut zombie olivat niin hyvii. :)

Kõhuvaludega sipelgas

Löysin uudet sandaalit hajonneiden tilalle! Ja nää oli alennuksessa! <3 Valinta oli harvinaisen vaikea, koska liikkeessä oli myös toiset lepardikuviosandaalit samaan hintaan.

 

 

Uusien farkkujen metsästys on aina niin painajaismaista, kun ei löydy just sitä oikeaa väriä ja mallia, sit ei muista mikä mun koko on ja mä en vaan suostu maksamaan yli sataa euroa farkuista. Nytkin oon joulusta asti etsinyt uusia, ja vihdoin tärppäsi ennätyshalvat - Onlysta kympillä! Ois saanu 14 eurolla kahdet, mut sitä mun väriä oli mun koossa vaan yhdet.

 

Sanoin äidille et mun uudet farkut on vähän turhan pillit kun niistä pitää tapella itsensä sisään ja ulos. Äiti kysyi multa et pystyykö niissä kävelemään kuin vatsakivuista kärsivä muurahainen. Repesin. Eli siis pystyykö niissä nostelemaan jalkoja oikein ylös, kuului selvennys. :D

Lomabudjetti näyttää sen verran surkealta että mitään muuta en näköjään koko kesänä ostakkaan. .__.

Dead Island 2 trailer

On rästissä vaikka mitä blogattavaa, mm. zombiewalk. Täs vähän esimakua siitä - aivan loistava Dead Island 2 -pelin traikku! :D

Tää on just se mitä pelkään tapahtuvan kun kuuntelen musaa kuulokkeista.

Muura muurahainen

Hyi tänään oli töissä niin paljon muurahaisia että tuli kylmiä väreitä. Meillä on talossa ollut muurahaisinvaasio jo useamman vuoden, mutta nyt ne ovat vihdoin löytäneet keittiön, minun työhuoneeni. Muurahaisia seinillä, jääkaapissa, vedenkeittimessä, mun työvaatteissa. Mulla oli lapsena pieni muurahaisfobia, mun "kävelyt metsässä" olivat lähinnä kirkuen metsän läpi juoksemista. Pahinta niis on se kun liiskaamisen ja runnomisen jälkeenkin ne jatkavat vipeltämistä, ehkä vähän invalidina mutta vipeltävät perkele kuitenkin.

Tämmönen mysteeri. Tyhjensin vessan pikkuroskista, ja pussin kyljessä olleet hintalaput olivat mustuneet. Siellä oli kyllä tyhjä wc-raikastin, kenties joku kemiallinen reaktio sen jäämistä?

Leffa-arvosteluja

Katsoin hyvän kauhuelokuvan! Ja on täs nähty muutama huonokin. Yritän nyt saada kirjotettuu niistä jotain fiksumpaa kuin "ihan kakka". Must ois kiva laittaa tähän joku screencap, mut en löytänyt mitään hyvää, enkä haluu linkittää traikkuukaan kun niissä näytetään nykyään koko elokuva.

The Human Race

80 ihmistä herää huitsin nevadasta. Säännöt ovat selkeät, juokse tai kuole. Seuraa nuolia tai kuolet. Älä astu nurmikolle tai kuolet. Jos jäät muista jälkeen kaksi kierrosta, kuolet. Mukana kisassa on porukkaa laidasta laitaan. Lapsia, vanhuksia, viimeisillään raskaana oleva nainen, kuuroja ja rampoja. Koko ajan kuulutetaan monta ihmistä on vielä mukana kisassa. Battle Royale -meininkiä. Tää oli musta freesi idea ja tykkäsin kuvakulmien vaihtelusta. Loppuratkasu oli aika eeppinen. Suosittelen!

The Stranger Inside
emt imdbn mukaan the stanger within?

Kaks mielenvikasta muijaa taistelee miehestä. Vaikka juonessa ei ollut mitään logiikkaa, leffan jaksoi katsoa koska päämuijalla oli kauniita vaatteita ja kauhukohtaukset (ne harvat) olivat laadukkaasti tehtyjä. Leffan mielenvikasuutta kuvattakoon seuraavalla pätkällä:

Muija1 on kylppärissä. Muija2 ryntää kylppäriin.
Muija2: "Ai sori. Mä tulin vaan pissalle."
Muija2 käy pissalla vaikka Muija1 on vielä kylppärissä. Muija2 EI PESE KÄSIÄÄN ja rupeaa kampaamaan Muija1n hiuksia.
Muija2: "Sä oot niin kaunis. Mä oon niin ruma yy."
Muija1: "Ihan nätti sä oot."
Muija2: "Mul on niin pienet tissitki yy. Kato vaikka." *nostaa paidan ylös*

Nothing Left to Fear

Perhe muuttaa hihhulikylään. Tää on niitä leffoja jossa ensimmäiseen tuntiin ei tapahdu mitään. Jäi ärsyttämään se että demoni herätettiin uhraamalla verta jonnekkin lätäkköön, ja sit kun demoni oli tappanut pari tyyppii niin se laitettiin lepoon uhraamalla verta siihen samaan lätäkköön. Missään vaiheessa ei kerrottu että jotain pahaa tapahtuisi jos sitä demonia ei herätettäis, joten miks herättää sitä ylipäätään?!

Upea lammaskohtaus, ja arvostin kun papilla oli heti ammattimainen ote possessoidun tyttärensä kohdatessaan. Myös elokuvan auringonpaiste jäi jotenkin mieleen. Pystyi oikein haistamaan hiostavan kuumuuden. Muuten täysin kökkö elokuva.

My Soul to Take

Psykopaattimurhaaja kuolee, ja samalla hetkellä syntyy seitsemän vauvaa. Oletettavasti psykopaattimurhaajan sielu on siirtynyt joihinkin näistä lapsista? Olin oikeastaan jo menossa nukkumaan koomaisena, mut sit tää leffan alku oli niin absurdin toiminnantäyteinen et unohduin sit sohvalle vielä pidemmäksi aikaa. Aika kehno leffa, mutta just sellanen joka aiheuttaa suurta hilpeyttä yön pikkutunteina.

Siivouspäivä

Lauantaina oli suunnitelmissa mennä Lintsille kun ois ilmatteeks päässy, mut kaveri heitti semmosen argumentin et raha on kivempaa ku Vekkula, ja näin päädyttiin Karhupuistoon myymään kirpparikamoja. Tuhlasin yhtä paljon kun tienasinkin. Tässä siivouspäivän saldoa:

korvikset

 

kultaset cowboybootsit

 

Baby Fetukseni. <3

Fötus. Feetu. Sikke Sikiö.

Voitteko kuvitella että mä laskin tän hetkeksi käsistäni ajatellen etten mä ota tätä nytten? xo

 

Mikä sul on jänönen?

Luin Götan Maailman eläintentäyttö-työpajoista viime vuoden lopulla Me Naiset -lehdestä ja olin tyrmistynyt siitä etten ollut tiennyt sellaisia järjestettävän Helsingissä. Ilmoittauduin oitis rotantäyttöön helmikuulle, mutta se peruuntui. No ja sitten kanintäyttöön huhtikuulle, ja sekin siirrettiin toukokuulle. And now finally!

 

Mulla hajos matkalla kenkä. Eipä kauheesti ees haitannu, sillä onhan kesä, ja olin vaarassa myöhästyä. Paljain jaloin juoksee nopeammin kuin flipflopeissa. Mulla viel kävi semmonen ajatus että mahtaiskohan siel liikkeessä olla kuumaliimaa. Don't be ridiculous! Aikamoinen tuuri, kanin silmiin käytettiin kuumaliimaa, ja sain fiksattuu kengän siinä samalla. Ei tarvinnu mennä kotiin paljain jaloin.

 

pupu tupuna

 

Ensin valmistettiin pupun mittainen pökäle täyteruumiiksi.

 

Nylkemisen jälkeen nahka pestiin. Mulla oli nylkiessä etukäpälän nahka revennyt, ja täyttövaiheessa reikää ommellessa jäin muista jälkeen ja lopuksi piti hosua kani kasaan. Kiukku tuli.

 

Surullinen lopputulos. Mut hei, tää oli mun eka (ja vika) täyttö, ja lohduttaudun sillä ettei kenenkään muunkaan puput olleet yhtään tän parempia.

 

Pari viikkoa kuivatellaan. Ehkäpä perusteellisella harjaamisella täst saa edustavamman. Haisee pissalle ja sahanpurulle.

 

Kahdeksan tuntia kestäneen intensiivisen keskittymisen tuloksena olin täysin uupunut ja menin suoraan nukkumaan.